Kun Jorma Katainen oli pieni poika reilut 60 vuotta sitten, kotimökissä Kangashäkissä ei tarvinnut yksin nyhjätä. Sisaruksia oli kaikkiaan seitsemän, neliöitä niukanlaisesti ja kylmäkin yritti joskus pakkastalvina vieraaksi tulla. Mutta jos kotona oli ahdasta, niin oven takana oli avara maailma, oli tiet juosta ja ladut hiihtää – tai sitten umpihanki. Liikuntakärpänen puraisi Jormaa jo lapsena niin perusteellisesti, että hän ei ole toipunut siitä vieläkään, vaan on pistänyt tossua toisen eteen maapallon ympäri ja enemmänkin.
– Olen juossut maratoneja ympäri maailman 83 kappaletta, niistä Helsingissä 42 kertaa. Olen ainut keskisuomalainen, joka on juossut jokaisen Helsinki City marathonin. Ensi kesänä juoksen sen kasvattiseurani Uuraisten Raikun väreissä, Katainen kertoo.
Toinen Kataisen laji on ollut hiihto ja niissäkin nimenomaan pitkät, jopa ylipitkät matkat. Pyörän selässäkin hän on viihtynyt, työmatkat sujahtivat siten aikoinaan kätevästi ympäri vuoden.
– Minä olen vieläkin niin uutuudenjäykkä, että lyhyet matkat ei niin kiinnosta, hän tuumii. Hän tietää myös olevansa ulkoilmassa viihtyvä yksilöurheilija, kuntosalilla hän on käynyt kerran, eikä ryhmäliikunta innosta.
Kiitokset kilpaurheilu-uran urkenemisesta Katainen antaa naapurin urheilumiehelle Reino Tou-ruselle, joka näki Jorman lahjakkuuden ja innon ja kuljetti poikaa kisoihin. Myöhemmin myös Reinon pojat kyytivät innokasta kilpaurheilijaa.
–Nuorempana myös suunnistin ja uskon, että metsästä hankittu juoksutekniikka on auttanut minua välttämään loukkaantumisia.
Ammattia liikunnasta ei kuitenkaan tullut. Nuorena tie vei maailmalle.
– Ensin opiskelin puhelinasentajaksi, mutta niitä töitä ei löytynyt. Palasin tänne Hirvaskankaalle ja menin Shellille töihin muutamaksi vuodeksi. Sitten lähdin Turkuun opiskelemaan lääkintävahtimestariksi, josta juna toi Jyväskylään vuonna 1979. Siitä lähtien olin Keskussairaalassa töissä eläkkeellejäämiseen saakka, Katainen kertoo.
– Vuonna 2000 voitettuani ensimmäisen kipsauksen Suomen mestaruuden, minusta tuli ammattinimikkeeltäni kipsimestari, josta tuli myöhemmin myös erikoisammattitutkintonimike allallemme, hän jatkaa.
Opiskelemaan hän innostui työn ohessa vielä vähän varttuneempanakin. 2006 syksyllä hän valmistui ortopediajalkineisiin erikoistuneeksi suutariksi. Hänet valittiin tuolloin myös vuoden aikuisopiskelijaksi.
– Ajatus lähti siitä, että asiakkaani sairaalassa sanoivat, etteivät saa kunnon kenkiä tai sitten ne ovat mustia murikoita, hän kertoo.
Eläkkeellä hän on ehtinyt nyt olla kolmisen vuotta, mutta kiikkustuoli on saanut olla enimmäkseen tyhjillään. Joitakin vuosia sitten hän siirsi suutarinverstaansa lapsuudenkotiin Hirvaskankaalle. Pienenä poikana Jorma Katainen tuskin olisi arvannut, että kotimökin naapurissa sijaitsisi vielä joskus oikea turistirysä, Huutokauppakeisarin valtakunta.
Täydellisesti omaan jalkaan sopivan jalkineen teko alkaa perusteellisimmin niin, että jalasta otetaan kipsivalos, josta tehdään lesti, eli kengän muotti. Jos kyse ei ole erityisen vaativasta ortopedisestä jalkineesta, riittää pelkkä jalkojen tarkka mittaus.
– Lesti ratkaisee kengän koon ja ulkonäön, käytän lähes pelkästään puulestejä. Lestistä otetaan kaava, jonka avulla nahka leikataan sopivaksi, ohennetaan reunat, tehdään mahdolliset koristetikkaukset tai muut yksityiskohdat. Sitten nahka liimataan ja ommellaan, Katainen kertoo.
Yleisin nahka, mitä kengissä käytetään, on lehmännahka, mutta löytyy Kataisen verstaasta paksua vesipuhvelin nahkaakin.
Hyvässä kengässä on myös silmiltä piilossa lenkkirauta, jota käytetään kenkien pohjassa antamaan kengälle tukea. Lenkkirauta kiinnitetään pinkopohjaan.
Suurella osalla Kataisen asiakkaista jaloissa on suuriakin eroja, eikä sellaisiin jalkoihin tietenkään voi kaupasta täydellisesti sopivia kenkiä löytää. Esimerkiksi vaivaisenluu muokkaa jalkaa rajustikin.
Alusta asti mittatilauskäsityönä tehdyn kenkäparin tekemiseen menee noin viikko, työvaiheitakin on satakunta. Hinta on luonnollisesti toinen kuin tarjouslaarin tossuissa, mutta niin on kengän käyttömukavuus ja kestävyyskin. Kerran hyvin tehtyä kenkää kannattaa myös huoltaa ja korjata. Asiakkaat tulevat ortopedisen suutarin pakeille useimmiten sairaanhoitopiirin tai vakuutusyhtiön maksusitoumuksen kanssa. Tervetullut on kuitenkin kuka tahansa, joka haluaa panostaa laatuun ja valita ekologisesti kestävän vaihtoehdon.
– Verstaallani valmistan myös yksilöllisiä tukipohjallisia ja -varpaan oikaisemiseen silikoneja. Ja tietenkin kaikenlaisia muita nahkatöitä. Teen myös kotikäyntejä, Jorma Katainen sanoo.
Hanna Lahtinen