Uuraisilla on kyselty sukututkimuskurssin tai vastaavan perään jo jokusen vuoden ajan. Siksipä ei ollut ihme, että kun Keski-Suomen Sukututkijat ry:stä saapui muutama viikko sitten Harri Högmander kertomaan harrastuksen saloista, niin kirjaston kaikki tuolit piti ottaa käyttöön.
Keski-Suomen Sukututkijat ry täyttää ensi vuonna jo 50 vuotta ja sinä aikana sukututkimus on tekniikan myötä mullistunut. Enää harvemmin pääsee selailemaan vanhoja kirkonkirjoja omin käsin, vaan valtava määrä tietoa menneistä sukupolvista on jo digitoitu nettiin.
Digitaalisista palveluista tunnetuin on HisKi eli seurakuntien historiakirjojen hakutietokanta.
Tietojen kannalta arvokkaimpia ovat rippikirjat, joihin on usein kirjattu paljon muutakin tietoa pelkän nimen lisäksi. Mustekynäkirjoituksen ja vanhan ruotsin tulkitsemiseen kuulemma oppii yllättävän nopeasti, lupasi Högmander.
Apua löytyy tähänkin netistä, Suomen sukukututkimusseuran sivuilta www.genealogia.fi löytyy sanasto, joka kertoo esimerkiksi että viraltapantu ratsumies on afdanken ryttare ja että ruumiinmato, eli syöpä on kräfta.
Arkistolähteet muodostavat sukututkimuksen perustan, jota voidaan rikastaa muista lähteistä kuten paikallishistoriteoksista saatavilla tiedoilla. Kirkonkirjatkaan eivät kuitenkaan aina ole virheettömiä, vaan erehtyväisen ihmisen ylöskirjaamaa tietoa.
Viimeisin villitys on dna-tutkimus, joka on tullut kaupallistumisen myötä tavallisten kansalaisten saavutettavaksi. Sukututkimuksessa pääasiassa käytetyt DNA-testit ovat niin sanottuja kuluttajatestejä, jotka tilataan yksityisiltä testejä tarjoavilta yrityksiltä, joita ovat esimerkiksi Ancestry, Family Tree. MyHeritage tai 23andMe. Geenit selvitetään syljestä.
Testit jakaantuvat isä- ja äitilinjaisiin testeihin, sekä ns. serkkutestiin, joka on testeistä suosituin ja jonka käyttötarkoitukset sukututkimuksessa ovat moninaisimmat. Kaikki testit perustuvat testatun perimän vertailuun suhteessa muihin testattuihin, mutta testeissä testataan eri osia ihmisen kokonaisperimästä eli genomista.
– Olin vasta kansalaisopiston kaksipäiväisellä kurssilla Äänekoskella ja kiinnostus vain lisääntyi, kertoi Pirkko Hakkarainen Kangashäkistä. Hän on päässyt oman sukunsa tutkimuksessa jo melko pitkälle.
– Minun sukuani on siinä mielessä helppo tutkia, että se on jo pitkään viihtynyt täällä Keski-Suomessa, Laukaassa, Äänekoskella, Saarijärvellä ja Uuraisilla. Yhdellä esi-isälläni, räätäli Flyktmanilla Laukaassa oli 1700-luvun lopulla 17 lasta, miten ihmeessä hän on ne elättänyt, Pirkko mietti. Hänen tutkimuksissaan on myös selvinnyt, että Uuraisten kaksi Flyktman-sukua ovat sittenkin samoista kantavanhemmista lähtöisin.
Hanna Lahtinen