Nelivuotias Helmi rakastaa selfieitten ottamista. Tämän tilanteen hän nappasi talteen, kun selvisi, että hänen ja kaikkien muidenkin lasten yhteisiä asioita hoitava mummo-Sinikka pääsi aluevaltuustoon varasijalle.
Toivakan seurakunnan emäntä Sinikka Jäntti, 63, jakaa valveillaoloaikansa tunnit varsinaisen työnsä, kunnan luottamustehtävien, harrastusten sekä perheenäidin, mummon ja vaimon roolien kesken. Silti perheen kanssa keskustelussa päädyttiin siihen, että aikaa riittäisi vielä aluehallinnon valtuutetun tehtäviin.
Sinikka asettui ehdolle mielenkiinnosta yhteisten asioiden hoitamiseen. Kolmas kausi kunnanvaltuutettuna, valtuuston puheenjohtajan vastuu ja Seututerveyskeskuksen järjestelytoimikunnan jäsenyys ovat jo ennättäneet osoittaa, että hallinnossa tarvitaan tavallisen ihmisen puolenpitäjää.
Sinikan mielestä aluevaltuusto tarvitsee keskuskaupungin edustajien rinnalle ympäryskuntien edustajia, tasapuolisuus ei muuten toteudu. – Uskon lähipalveluiden säilyvän. Ajatus siitä, että parituhatta toivakkalaista seilaisi omalla autolla tai Kela-taksilla Jyväskylään terveyspalveluiden perässä on mahdoton. Tai että pelastajat starttaisivat jostain tosi kaukaa maakunnan yhteisestä päivystyspaikasta silloin kun täällä on hätä. On helpompi, turvallisempi ja taloudellisempikin vaihtoehto pitää palvelut lähellä ihmistä.
Uusissa aluevaltuustoissa on naisten enemmistö. Se voi olla seurausta suuresta hyvien naisehdokkaiden määrästä näissä vaaleissa, mutta voi kertoa myös muusta. – Mietiskelin myös tätä asiaa naisten enemmistöstä ja keskustelin siitä muidenkin kanssa, kertoo Sinikka. – Tuli aika lailla yhteinen ajatus, että hyvinvointi ajatellaan ’naisten hommaksi’ ja naisia pidetään varmaan myös empaattisempina.
Nainen tai mies, sillä ei Sinikan mielestä kuitenkaan ole aluevaltuustossa väliä. – Mutta yhteistyötaito on välttämätön, että alueen asiat saadaan hyvän tahdon lisäksi oikeasti hyvin hoidettua, hän alleviivaa.
– Vahva ryhmä taustalla on politiikassakin helppo toimia, mutta aluevaalit olivat kuitenkin ehkä enemmän henkilö- kuin puoluevaalit, arvioi Sinikka. – Luulisin, että minun kohdallani äänestäjän päätökseen vaikutti enemmän henkilö. Olen vähän omapäinen. Kuuntelen asukkaita, tartun heidän murheisiinsa ja yritän maalaisjärjellä sekä päättäjien ja asiantuntijoiden neuvojen avulla ratkaista ongelmat.
Vaali-iltaa ei Jänteillä sen suuremmin valmisteltu eikä juhlapöytää katettu valmiiksi odottamaan ääntenlaskentaa. – Vaalivalvojaisia pidimme mieheni kanssa kaksin, ehkä olisi voinut jotain keksiä jos olisimme tienneet näin hienosti käyvän. Töihin menin maanantaina ja olin ainoa koko talossa, joten etätöissä olevat työkaveritkaan eivät olleet vastassa. Mutta puhelin ja Facebook on rallattanut kovasti.
Vaikka kannatus ei aivan varsinaisen valtuutetun paikkaan riittänytkään, Sinikka on positiivisesti yllättynyt varasijasta, joka aluehallintoon saatiin mukaan pienestä Toivakan kunnasta. – Jo kuntavaalit osoittivat, että kuntalaiset uskovat minuun, mutta yllätys näin upea tulos silti minulle oli. Iso kiitos on nyt paikallaan!
Lea Lerkkanen