Rutalahden nuorisoseuran siipien suojassa pyörivä Seurapiiri juhli satavuotiasta Suomea Nisulan kylätalolla neljänkymmenen hengen voimin.
Juhlapuheessa ”kalevalainen nainen” Ritva Laitinen kertoi, miten kaksi kansallista ikonia, kansallispuku ja Kalevala Koru, ovat eläneet Suomi-neidon rinnalla.
Pisto pistolta omin käsin ommeltuja, äidiltä perittyjä, muistona oman tai suvun syntysijoilta – jokaisella kansallispuvulla oli oma tarinansa, josta kuultiin pieni välähdys yhteisessä kansallispukukavalkadissa. Hauska yhteinen piirre ilmeni kaikilla kansallis- ja kansanpuvuilla: ne tahtovat huomaamatta itsestään kutistua kaapissa! Yllättävän monta – yhteensä 17 erilaista – pukua oli esillä: pääosa kansallispukuja, kuoropuku, muinaispuku, feresi ja erikoisuutena Rutalahden kansanpuku, jonka kankaan Arvo Kurki suunnitteli vuosikymmeniä sitten kylän taidepiirille, mutta vasta nyt se pääsi emännänpukuun.
Ritva Laitinen pohti vuosikymmenittäin, miten kansallispuku on elänyt Suomen rinnalla. – Tuskin on monta muuta suomalaista tekstiiliä, johon liittyy niin paljon arvo- ja tunnelatausta kuin kansallispuku. Historiansa aikana kansallispuku on ollut milloin arvostettu, milloin hyljeksitty, milloin in, milloin out – käyttäjäyhteisöstä tai ajankohdasta riippuen.
Varsinkin 1960-luku oli kansallispuvuillekin alennuksen aikaa.
– Agraariyhteiskunnasta siirryttiin teollisuusyhteiskuntaan, maalta lähdettiin kaupunkiin. Teolliset tuotteet päihittivät käsitöitä. Käännettiin selkä menneisyydelle sekä sen vaalimiselle. ”Kuka nyt pukeutuisi villaan ja pellavaan, kun tarjolla on nailonia ja teryleeniä”, sanottiin. Radikaali kulttuuri-ilmasto oli penseä kaikkea kansallista kulttuuria kohtaan.
Juuri nyt eletään Ritva Laitisen mukaan taas kansallispukujen uuden nousun aikaa, siitä ovat osoituksena muun muassa lukuisat ”tuuletustapahtumat” ympäri maan Suomi 100 -hengessä.
Samalla tavoin jokaisella kalevalakorulla on oma tarinansa, ja liki jokaisella suomalaisella naisella ainakin joku ikioma koru. Kansallispukujen tavoin ne ovat tärkeä osa näkyvää suomalaisuutta, Ritva Laitinen painotti.
– Perustajat olivat naisia, omistajat ovat naisia, ei osakkeenomistajia tai sijoittajia, johtajat ovat aina olleet naisia. Korut valmistetaan Suomessa. Sillä on eettisesti korkea brändi. Kun ostat korun jollekin, on jälleen uuden tarinan vuoro.
Seurapiirin korunäyttelyyn kertyi kymmeniä koruja vuosikymmenten varrelta, mutta kuin ihmeen kaupalla kaikki erilaisia.
Suomi 100-tapahtuman musiikista vastasivat kesällä Rutalahteen muuttaneet Tenho ja Minna Tornberg. Päivän aluksi Nisulan kyläseuran varapuheenjohtaja Annikki Lehto esitteli taloa ja kertoi vuosien mittaan tehdyistä remonteista. Ja kun Nisulassa juhlittiin, tietysti ohjelmassa oli emäntien laittama syyssadon herkkujen pöytä.
Leila Backman