Kauan sitten, 1980-luvulla Uuraisten silloinen kanttori Liisa Teräslahti soitti urkuja Jumalanpalveluksessa. Yhtäkkiä hän alkoi ihmetellä, miksi soitto ei kuulosta ihan oikealta, vaikka kappale on tuttu ja sormet osuvat kuin itsestään oikeille koskettimille. Syy outoon sointiin löytyi jalkojen juuresta, jonne pieni Jussi-poika oli livahtanut painelemaan jalkioita.
Nyt Jussi Seppänen on palannut rikospaikalle, ei kuitenkaan kanttoriksi, vaan seurakuntamestariksi.
– Me ollaan Jussin kanssa ihan hyvä tiimi, toteaa Uuraisten seurakunnan talousvastaava ja seurakuntasihteerin sijainen Jaana Hirsjärvi, joka on monen alan osaajana tullut tärkeäksi osaksi seurakunnan käytännön arkea.
– Toimintojen pitkäjänteisempi kehittäminen on ollut esimerkiksi lyhytaikaisten työsuhteiden seurauksena Uuraisten seurakunnassa vähän taka-alalla jonkin aikaa ja on pitänyt keskittyä vain ajankohtaisimpien asioiden järjestämiseen, mutta nyt Jussi on vakiintunut seurakuntamestariksi ja hänellä on tahtoa kehittää asioita. Yhdessä pohdimme asioita myös pitkällä tähtäimellä ja kokonaisvaltaisemmin, Jaana Hirsjärvi sanoo ja mainitsee esimerkkeinä sähköisen huoltokirjan ja kaluston päivittämisen.
Tietynlainen epävarmuus tulevasta on varsin pysyvä olotila, sillä meneillään on seurakuntajakoselvitys, jonka yksi vaihtoehtoinen lopputulos voi olla hallinnollinen yhdistyminen Jyväskylän seurakuntaan. Uuraisilla tähän ei ole taloudellista painetta, mutta tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu.
– Minä olen ”helppo sijoittaa ja helppo irrottaa” -tyyppi ja siksi sopiva työskentelemään näin yrittäjäpohjaisesti epävarmassa välivaiheessa. Olen kuitenkin varsin sitoutunut Uuraisten seurakuntaan, Hirsjärvi lisää. Hänellä on yksi ura puolustusvoimissa takana, oma luontomatkailuyritys, merkonomin ja ympäristönhoitajan tutkinnot ja pian myös isännöitsijän pätevyys, joten monipuolista osaamista löytyy.
Seurakuntamestari Jussi Seppäsen tie nykyiseen toimeen lapsuuden kotikunnan seurakunnan palvelukseen on sekin vähän mutkitellut.
– Hyppäsin suoraan syvään päätyyn vuonna 2014, kun aloitin ensimmäistä kertaa Uuraisilla seurakuntamestarina Simo Suikkasen jälkeen – ilman alan koulutusta. Olin joskus maininnut, että voisin opiskella suntioksi, jos Uuraisilta löytyisi töitä. Ensimmäiseltä koulutukseltani olin metsuri ja olin työskennellyt myös Telian asiakaspalvelussa. Sitten Uuraisilta soitettiin, että nyt pääsisi töihin. Toki seurakunnan toiminta oli tuttua jo lapsuudesta lähtien, molemmat vanhempani lauloivat esimerkiksi kirkkokuorossa, mutta silti alku oli melkoista hapuilemista, Jussi Seppänen muistelee.
Sittemmin Seppänen opiskeli Kristillisessä opistossa suntion ammattitutkinnon.
– Kävikin niin, että Uuraisille valittiin vakituiseksi toinen henkilö ja minä sain paikan Akaan seurakunnasta. Päätettiin muuttaa Pirkanmaalle koko perhe, mutta vaimo ei saanutkaan vakituista työpaikkaa sieltä. Pari vuotta meni kahdessa paikassa asuessa. Sitten palasin Keski-Suomeen ja kristilliselle opistolle vahtimestariksi ja nyt sitten takaisin Uuraisille, hän kertoo.
Taaksepäin katsoen hän pitää kaikkia polun mutkia tarpeellisina ja ammatillisesti opettavaisina.
– Vahtimestarin työ oli lähinnä kiinteistöjen hoitoa ja turvallisuusasioita, mutta nyt saan olla myös suntio. Virallinen määritelmä kuuluu, että suntio luo tilan seurakunnan ja Jumala kohtaamiselle.
Suntio ja seurakuntasihteeri kohtaavat myös ihmisen elämän taitekohdissa, iloisissa ja surullisissa.
– Kun elämänkokemusta on jo tämän verran ja vaikeitakin kokemuksia takana, on luonnostaan valmiimpi kohtaamaan surevan ihmisen ja toki myös kriisikoulutset auttavat.Koulutus ja kokemukset eivät silti saa tehdä ihmistä kylmäksi ja tunteettomaksi, myötäeläminen on tärkeää, mutta se pitää tehdä ammattimaisesti, Jaana Hirsjärvi miettii.
Suntio vastaa hautajaisten käytännöistä ja hänen käytöksellään on iso merkitys omaisille raskaina päivinä.
– Pitää olla surussa mukana, mutta ei mennä suruun mukaan. Toki toiset vainajat koskettavat enemmän, esimerkiksi jos tulee joku samanikäinen, mutta ammatillisuuden säilyttäminen on tärkeää myös omaisten kannalta. Siinä tilanteessa suntioon pitää voida luottaa, pitää olla läsnä, Jussi Seppänen sanoo.
Aiheeseen sopiva jutustelu helpottaa tilannetta. Puheenaiheita hän ammentaa myös lapsuudestaan.
– Ihmisten kohtaamisissa on hyötyä, että kuljin pienenä poikana vanhempien mukana siellä kirkkokuorossa. Silloin korviin tarttui vanhojen kirkkokuorolaisten juttuja ja niitä on nyt mukava siirtää eteenpäin.
Jaana Hirsjärveä on tänä syksynä ilahduttanut erityisesti Uuraisten nuorten miesten kohtaaminen.
– Minulle oli henkilökohtaisesti hieno juttu, että sain olla mukana kutsunnoissa ja pitää siellä puheen.
Uuraisten seurakunnassa on kiinteistöjen suhteen nyt hyvä tilanne. Huonokuntoisista ja taloutta rasittavista on päästy eroon ja seurakuntakoti on todettu juuri sellaiseksi kuin haaveiltiinkin. Avointen sydänten kirkko saa ansaitsemansa huomion ja huolenpidon ja lämpiää nyt kotimaisella pelletillä, kun öljykattila vastikään vaihdettiin pois.
Kirkonmäen kehittäminen on molemmille sydämen asia. Tavoitteena on esimerkiksi kirkon ympäristödiplomin hankkiminen.
– Kirkon tekijä Juho Kaisko on samalta kylältä kotoisin kuin minä, eli Pirkkalasta, Jaana Hirsjärvi mainitsee peittelemätöntä ylpeyttä äänessään.
– Olen erityisesti kivikirkkoihminen, mutta pidän kaikista kirkoista ja vierailen niissä paljon. Minusta paikkakunnan kirkko kertoo jotain olennaista koko kylästä, hän jatkaa.
Tapuli siistittiin viime kesänä priimakuntoon ja nyt se palvelee ainakin kesällä ja myös tulevassa Valon kylä -tapahtumassa tunnelmallisena kahvilana.
Uuraisten kellotapuli täytti viime vuonna 140 vuotta ja hirsiseinistä voi vieläkin lukea rakentajien ja myöhempien aikojen kunnostajien päivityksiä.
– Esimerkiksi yhdessä kohtaa lukee, että kesäkuussa on niin kylmä, että pitää olla villapaita ja kahdet kalsarit jalassa, Jussi Seppänen kertoo.
Myös nykypäivänä seurakunnassa kirjoitetaan seinälle, ainakin Facebook-seinälle.
– Haluamme olla helposti lähestyttävä avointen sydänten seurakunta, olla mukana ihmisten elämän kaikissa vaiheissa, Jussi Seppänen ja Jaana Hirsjärvi sanovat.
Hanna Lahtinen