Koululaisten lisäksi paikalle oli päässyt yllättävän paljon aikuisiakin, vaikka perjantaiaamupäivää elettiinkin. Aika moni lause alkoi sanoilla: Muistatko kun… ja pientä haikeuttakin äänistä kuuli, vaikka moni entisajan metsätyöt kokenut myönsi, että kovia olivat päivät savotassa ennen vanhaan.
– Viitisenkymmentä vuotta metsätöitä on tullut tehtyä, tosin viime aikoina vähän niitä kevyempiä hommia. Viime kesänä istutin 20 000 puuntainta, kertoili Osmo Viitaharju. Justeerisaha sai Tapio Stenmanin muistelemaan, millaista oli siihen 11-vuotiaana miehenalkuna tarttua.
– Savottapäivän idea syntyi, koska keskellä kylää Uuraisten urheilukentän päädystä kaadettiin metsää, kertoi metsäneuvoja Kati Nieminen Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomesta.
– Tällaiset tapahtumat ovat paitsi mukavia, myös tarpeellisia, jotta tieto metsästä välittyy uusille sukupolville, hän jatkoi. Ei ole esimerkiksi nykylapsille itsestään selvää, miten hevonen pysäytetään.
– Ptruuuu….,päräytti Eeva-Liisa Pitkänen ja kirkas lapsenääni kysyi, että onko tuon hevosen nimi Ptruu.
Taajamametsänhoitotapahtumaan Koskenpäältä saapunut Napsukka-tamma kiskoi rivakasti ja täysin ympärillä olevasta hulinasta häiriintymättä tukkikuormia ronkkelireellä laaniin.
– Napsukka vain nauttii, kun se saa olla tapahtumien keskipisteenä, kertoi sen emäntä Eeva-Liisa Pitkänen ja taputti talvikarvan peittämää vatsanseutua, josta saattoi havaita juhannuksena syntyvät varsan liikkeet.
Napsukka ei vetäydy äitiyslomalle, vaan tekee töitä loppuun saakka.
– Niin kauan kun aisojen väliin mahtuu, liikunta tekee vain hyvää. Tämä kuudes voi kyllä olla jo Napsukan viimeinen varsa, onhan sillä ikääkin jo 19 vuotta, Eeva-Liisa jutteli.
