Puutarha ei tule koskaan valmiiksi

Toivakan kirkonkylän Martat ry järjesti jälleen jo perinteeksi muodostuneen paikallisen puutarhakierroksen. Puutarhakävelyllä tutustutaan joihinkin Toivakan alueella oleviin hoidettuihin puutarhoihin. Tällä kertaa kohteina olivat Risto Puumalaisen kivipuutarha ja Anneli Niemisen kukkapuutarha.
Puumalainen on työstänyt Kivikallion tilalleen kivipuutarhan. Pihapiiriä vallitsee mahtava paljas, silti moni-ilmeinen kallio ja moninaiset kiveen veistetyt patsaat.


– Kiviä on tullut pyöriteltyä, vaikka ei ollakaan kivenpyörittäjän kylällä, heittää Puumalainen. – Harrastan kivien muotoilua, se näkyy puutarhan teoksissa.
Kiven kaivertamisen Puumalainen suorittaa kulmahiomakoneella ja siihen kiinnitetyllä timanttilaikalla. Kiven työstäminen on kovaa työtä, mutta kärsivällisyydellä kovakin materiaali muuntuu taitajan käsissä.
– Työ kivipuutarhassa on kestänyt nyt kahdeksan vuotta. Seuraavaksi on tarkoitus toteuttaa kolmikymmenmetrinen kiviaita. Kivet siihen on jo hankittu, kunhan ne ehditään tänne tuoda. Sitten alkaa niiden aidaksi latominen. Kivi on kiva materiaali vaikka onkin kova työstää. Kivi luo haasteita, joita yritän toteuttaa.

KIERROKSEN TOISESSA KOHTEESSA, Anneli Niemisen Aenolassa, puutarha vangitsee kukkaloistollaan ja pienine yksityiskohtineen.
Puutarha hohtaa monissa väreissä ja kuivasta kesästä huolimatta kukat kukkivat värikkäinä. Rannasta on saanut vettä sateitten puuttuessa ja eikä kuivuus ole päässyt puutarhaa kuihduttamaan.


Niemisen työ on puutarhan osalta kestänyt liki kolmetoista vuotta. – Ennen tässä oli metsätontti, mutta talomme valmistuttua alkoi puutarhan teko, joka jatkuu yhä. Puutarha ei tule koskaan valmiiksi vaan se haastaa aina vain tekemään ja muokkaamaan sitä. Se ei ole työmaa, vaan se on loputon ja mieluisa harrastus, toteaa Nieminen.


Puutarhan esittelyn lisäksi Aenolan terassilla nautittiin kahvit ja mehut patonkien ja leipäjuuston kera. Paikalla olleet muistelivat jo edesmenneitä alueen asukkaita ja heidän elämäntapojaan, jotka poikkesivat paljon nykyajasta.

Veikko Ripatti