Syyskuun poutajaksokypsytti viljapellot ja laittoi sadonkorjaajat liikkeelle. Leikkuupuimurin rattiin tarttui myös vanhaisäntä Simo Koskinen, 79, Uuraisten Kotaperältä. Tänä syksynä tuli täyteen viisikymmentä vuotta, kun hän on puinut omalla puimurillaan omilta ja lähiseudun pelloilta jyvät kuivaajaan vietäväksi.
Ensimmäisen puimurinsa Simo osti vuonna 1972. Sille oli tarvetta omalla tilalla ja jo ostaessaan hän suunnitteli auttavansa myös naapureita. Koneeksi valikoitui Massey Ferguson ja samassa merkissä hän on pysytellyt koko ajan. Aluksi puimurit olivat kopittomia, sitten siirryttiin kopilliseen malliin.
Kotamäen nykyinen puimuri on ollut käytössä yli 20 vuotta. Se on toiminut hyvin ja vian ilmestyttyä Simo on pystynyt sen yleensä itse korjaamaan.
Puimurit osoittautuivat tuottoisiksi. Niillä puitiin noin 70 tilan pellot myös Keuruulla, Multialla ja Petäjävedellä. Alkuaikoina pellot olivat pieniä ja tilat parin lehmän talouksia. Nyt tiloja on vain muutamia, ja peltoja niillä paljon enemmän ja usein omat puimurit.
– Puidessa näkee työn tuloksen ja jäljen ja syksyn raikkaassa viljantuoksuisessa säässä on ilo työskennellä. Puintipäivä on eräänlainen viljelijän palkkapäivä, sanoo Simo, kun kotitilan viimeisenkin pellon ohranjyvät suihkuavat kärryn lavalle kuivuriin vietäväksi. Kotaperän pienviljelijäyhdistyksen kuivuri oli kovassa käytössä.
Seppo Salmelalla oli ensimmäinen peräkärry, johon jyvät puhallettiin eikä säkkikuivaustapaa enää tarvittu. Yhdistys yritti saada myös omaa puimuria. Rahaa siihen hankittiin ompeluseuroilla ja 50 pennin bingolla, jossa päävoittona saattoi olla appelsiini. Hanke kuitenkin jäi toteutumatta, kun kylän vaikutusvaltaiset isännät kääntyivät ostamista vastaan.
Kotamäen pellolla ohra on kypsynyt kullankeltaiseksi. Tähkät ovat isoja ja jyvät pulleita. Puimuri raksuttaa taitavissa käsissä ja väistelee valtavan kantaverkkolinjan metallipylväitä. Puinnit on puitu. Syksyn sateet saavat tulla.
Tellervo Lehtoranta