Isojoen pohjapatoon on jätetty veneitä varten pari metriä leveä kulkuaukko.
Isojokeen Sääkspään luusuasta parisataa metriä alajuoksulle rakennettu pohjapato näyttää täyttävän tehtävänsä, eli nostaneen alimpia vedenkorkeuksia. Yli kaksikymmentä vuotta valmistelussa ollut hanke tuli lopulta päätökseensä vuonna 2011, kun veden alinta korkeutta nostava pato saatiin valmiiksi.
Kyynämöisellä padon oli tarkoitus muuttaa ylintä vedenkorkeutta kaksi senttiä, keskikorkeutta 18 ja alinta 30 senttiä. Tehlolla ja Sääkspäällä padon suunniteltiin nostavan ylintä korkeutta korkeintaan kolme senttiä, keskikorkeutta 20 senttiä ja alinta 33 senttiä. Alhainen alakorkeus on aiheuttanut järvissä hapettomuutta ja pohjasedimentin fosforin liukenemista takaisin järveen.
Vedenkorkeuksien seuraaminen on osoittanut, että tavoitteet näyttävät pienin vuosittaisten vaihteluin toteutuvan.
Pitkään kestänyt suunnittelu, valmistelu, yleisötilaisuuksien järjestäminen ja oikeankokoisten korvaussummien asettaminen tuotti tulosta: negatiivista palautetta pohjapadon rakentamisesta ja sen seurauksista ei juurikaan ole tullut.
– Pääsääntöisesti positiivisia kommentteja olen kuullut, varsinkin Tehlon, Sääkspään ja Kyynämöisen rantojen asukkailta. Alussa jotkut maanomistajat pelkäsivät veden nousemista pelloille, mutta huomattavaa veden keski- tai yläkorkeuden nousua ei järvien rannoilla ole nähty, kertoo hankkeen edistymistä alusta alkaen seurannut Uuraisten kunnan teknisen toimen johtaja Pekka Minkkinen. Pato ei voi nykyisessä korkeudessaan juurikaan nostaa veden yläkorkeuksia. Lisäkorvausvaatimuksia padon rakentaminen ei ole maanomistajilta kirvoittanut. Yhtä Kyynämöisen rannassa kulkevaa tietä kunnostettiin padon rakentamisen yhteydessä, jotta tiellä kulkeminen onnistuisi korkeimman veden aikanakin.
– Veden hapettuminen on parantunut ja rantojen umpeenkasvaminen on vähentynyt, kuvailee ympäristösihteeri Mia Rahin-antti.
Veneiden viennistä padon läpi kulkevasta veneaukosta on jonkin verran kantautunut kritiikkiä, sillä pari metriä leveässä lovessa on kuljettava tarkkana. Jokiveneilijöitä on kuitenkin suhteellisen vähän, Pekka Minkkinen kertoo.
Virtasalmen sillan alle on tolppaan kiinnitetty mittari (kuvassa), josta kuka tahansa saa käydä seurailemassa veden korkeuden vaihtelua. Tällä hetkellä mittari osoittaa veden pinnan olevan toivotun keskiveden korkeudella.
KYYNÄMÖISEN RANNALLA mökkiläisen elämää vuodesta 1969 viettänyt Risto Kalsi esittelee rannalleen pystytettyä mittapylvästä. Pekka Minkkisen tarkastama mittapylväs osoittaa muun muassa keskiveden korkeuden. Kalsin rannassa Kyynämöisen vesi liplattelee tällä hetkellä viitisen senttiä keskikorkeuden yläpuolella.
– Kun tulimme tähän vuonna 1969, vesi oli selvästi kirkkaampaa. Talvella avantoa tehdessä lumi ei värjäytynyt ruskeaksi. Ajan saatossa veden väri vaihtui niin paljon, että viime vuosiin asti lumi on muuttunut avannon reunalta aina ruskeaksi. Parin viime vuoden aikana tilanne on hiukan parantunut, Kalsi kertoo.
Kalsi on ollut padon rakentamiseen tyytyväinen. Hänen mökkirantansa ei ole kovin syvä, joten laajoja vesijättömaita syntyi yleensä heinä-elokuussa, jolloin rantaviiva vetäytyi paikkapaikoin jopa yli kaksikymmentä metriä. Padon rakentamisen jälkeen vesijättömaita ei ole syntynyt. Aiemmin myös mökkinaapureiden on ollut vaikeaa päästä veneellä vesille, tai yleensäkään veteen. Hankalimmissa paikoissa rantapaikoissa asukkaat ovat kaivaneet veneille uria, joita myöten liikkuminen on jotenkuten onnistunut.
Kalsi arvelee matalan vedenkorkeuden kesien myös vaikuttaneen järven kaislakasvustoon.
– Kaislaa on nyt leikattu pois kolmena peräkkäisenä kesänä, eikä se ole kasvanut takaisin samalla tavalla kuin aiemmin, Kalsi kertoo osoittaen järven selällä aaltoilevaa harvaa kaislojen kaistaletta. Menneisyydessä kaislan kasvun hillitsemisestä vastasivat järven rannalla laiduntaneet hevoset.
Kyynämöisellä kalastava Taito Koljonen ei vielä osaa sanoa, onko patoamisella ollut vaikutusta kalakantaan tai veden laatuun, mutta on nykyiseen kalan määrään tyytyväinen.
– Kuhan istuttamisen jälkeen siika on hävinnyt, mutta kalaa tulee hyvin ja kalakanta on monipuolinen, Koljonen kertoo.
Isojoen kala- ja rapukannoista on kiinnostunut myös Lanneveden kalastuskunta, joka myy joelle vuosittain 50–60 kausikalastuslupaa. Kalastuskunnan puheenjohtaja Matti Tannermäki suhtautuu sekä patoamiseen että samoihin aikoihin alkaneeseen koskien entisöintiin hienoina edistysaskeleina.
– Aikaisemmin joki ampui keväisin kaiken tulvaveden kerralla läpi. Nyt Isojoessa on tasaisemmin vettä. Kalat pääsevät hyvin liikkumaan joessa ja ne löytävät suojapaikkoja, Tannermäki kertoo.