Sivulan talo pihapiiri Höytiällä kerää ohikulkijan katseita. Mutkikkaan kylätien varrella näkyy valkorunkoinen koivikko hennon vaaleanvihreässä juhla-asussa. Vihreyttä puskevat myös tienvarren lehtikuuset. Syvän tummana seisoo taloon johdatteleva korkea kuusiaita taas kerran muotoon leikattuna.
Helmenä maisemassa on vanhanajan punainen talo lähes neljännestuhat vuotta harteillaan.
Ei olisi Sivulan talo tokikaan niin kauniina mäellään, ellei sitä olisi hyvin hoidettu, korjattu ja remontoitu sisältäkin tiptopkuntoon ja lisäsiivellä varustettu. Salomon Sivula olisi lyöty suurella hämmästyksellä jos hän nyt näkisi suurten nälkävuosien aikana 1868 hirsistä rakentamansa mökin. Isänsä jälkeen talon isannäksi siirtyi Matti Sivula. Työtä jatkoi hänen poikansa Eemil Sivula. Eemililtä jäi jälkeen poika Tapani, puolivuotias. Hän osti Sivulan talon 1982.
– On tosi mahtavaa kävellä näillä tantereilla, kun tietää, että esi-isät ovat tallanneet samoja pihapolkuja, sanoo Tapani Sivula, 71-vuotias, sukututkimusta harrastava ja elämäntoveri Eeva-Liisa Varjus tiivistää saman tunteen: – Tykkään valtavasti asua täällä.
Talon pihaan kuuluivat ennen selviöinä aitat. On jauhoaitta, jyjväaitta, vaateaitta. Luhtiaitassa on tilaa sekä ylä- että alakerrassa. Kun Sofia-myrsky raivosi, yhdestä aitasta lähti katto lentoon ja aitta siirrettiin vähän syrjemmälle pois keskeltä pihaa. Peruskivet ovat tallella. Niistä on reunustettu paikka kasveille ja nyt niin muodikkaille koristeille, kuten piikkilankapallolle, kauniisti ruostuneelle. Kunniapaikalla on kivi jossa on kaiverrettuna vuosiluku 1889.
Aitat ovat nyt varastoina, mutta kelpaavat ne nukkumispaikoiksikin. Itsekeitetty punamultamaali on uuden ja raikkaan väristä, mutta yhtä kaunista on vanhan navetan harmaaksi patinoitunut seinä. Sitä ei maalata, vaan se säilyy harmaana. Ennen taloon johtaneen tien päätyyn on tehty uusi sininen portti, samanlainen kuin iäkkäät vielä muistavat.
Sivula on Eeva-Liisalle ja Tapanille koti maalaismaisemassa. Maanviljelyskoulun käynyt Tapani oli töissä Jyväskylän kaupungissa ja Eeva-Liisa Imatralla. Yhdessä aina puuhataan jotain, eikä aika tule pitkäksi. He matkailevat paljon asuntoautolla suosikkikohteena Lappi. Eksotiikkaa on omassakin pihassa: jänikset, oravat ja kauriit kulkevat pihan läpi sammaloituneella ruohikolla. Hirvikin on nähty ja toiveissa on tavata karhukin.
Ja upeaa on kuunnella lintujen konserttia kevätaamuna.
Tellervo Lehtoranta