Pääkirjoitus: Kehu keski-ikäistä

Syksy on teemaviikkojen kulta-aikaa. Muisti- ja Aivoviikoista on juuri selvitty ja ensi viikolla vietetään ainakin Eläinten, Vanhusten ja Elinsiirtoviikkoa. Olen jo aikaisemmin toivonut, että vietettäisiin myös Keski-ikäisten viikkoa, tai edes Kehu keski-ikäistä -päivää, mutta eipä ole kukaan rientänyt tätä mielestäni huutavaa vääryyttä korjaamaan.
Tain ehkäpä vika on juuri siinä. Keski-ikäinen ei huuda, keski-ikäinen huokaa.
Keski-ikäinen herää aamulla, vaikka kuinka väsyttäisi, hän menee töihin, maksaa verot, laittaa roskat roskikseen ja pysähtyy punaisiin valoihin, vaikka katu olisi täysin autio.
Keski-ikäinen valittaa, paheksuu ja pelkää muutosta. Häntä ei haluta minnekään, mutta häntä tarvitaan kaikkialla. Hänen näkemyksensä ei ole tuore, mutta viimeiseen käyttöpäivään on vielä aikaa.
Keski-ikäinen seisoo ylpeästi harvenevat ja harmaantuvat hiukset muutoksen tuulissa hulmuten, elämän näköalapaikalla, ihmisyyden korkeimmalla huipulla. Hän katsoo sydän pakahtuen lapsiin ja lapsenlapsiin, kääntää katseensa ja näkee ennen niin vahvat vanhempansa kutistuvan väistämättömän edessä. Hän näkee oman tulevaisuutensa ja huomaa kuinka aika kulkee aina vain kiihtyvällä nopeudella.
Katso ympärillesi, bongaa ihana keski-ikäinen. Ota ratkaiseva askel ja kehu häntä. Hän on sen ansainnut ja vaikkei olisikaan, kehu silti. Jokainen meistä on ansainnut myös ansaitsematonta.

Hanna Lahtinen