Toinenkin syy nyröläläisillä on pisteaidan tekoon. Kylän kuuluisa luontopolku yritetään saada entistä kiehtovammaksi. – Viime vuonna polulla kävi tuhansia. Vähintään samaan pyrimme tänäkin vuonna, sanoo kyläaktiivi ja talkoopaikalla itsekin rohkeasti kuorima- eli pantarautaan tarttuva Pirkko Ahola.
Hätäkös Pirkon on tarttua, sillä kaikki tarvittava on paikalla. Isännät ovat lahjoittaneet traktorikuorman alikasvoskuusia, pitkiä ja ohuita, mutta iäkkäitä, tyvestä ranteenpaksuisia kuusia, joista vuosirenkaita lasketaan neljäkymmentäkin. Ne ovat hitaasti kasvaneita ja siksi pitkään kestäviä. Paikalla on myös taito: Koppelin Olavi, Lahtisen Pentti ja Seppo sekä Koskisen Paavo osaavat asiansa.
Pisteaitapuu aisataan eli kuoritaan kolmelta kantilta, osa kuorta jää puun suojaksi. Aidan pystypuut saavat olla pitkittäispuita lyhyemmät. Sidontavihdas tehdään ohuenohuesta ja vielä halkaistusta näretaimesta, tuoreesta ja taipuisasta tietenkin. Puukko on tarpeellinen työkalu ja vesuriakin tarvitaan. Maahan saadaan reikä pystypuulle rautakangella.
Työ edistyy nopeasti. Parkkipaikan kolme sivustaa kehystetään tuoksuvalla aidalla. Komean opastetaulun taustallakin pisteaita tulee vilkkumaan kutsuvasti. Näin turhat raivauspuut tulevat todelliseen hyötykäyttöön. – Katselin jo poikasena, kun pisteaitaa tehtiin. Lampaita ja muitakin elikoita varten tarvittiin tiivis aita. Oppi on nyt tarpeen. Tosi mukava on taitoa näyttää nykylapsillekin, sanoo Olavi Koppeli.
Talkoisiin tulee lisää väkeä. Kirsti ja Leo Mäkinen käyvät heti kuorimatyöhön, Olli Kuoppala ja Tapio Aholakin löytävät kättä pitempää. Jouko Asikainen lähtee hakemaan lisämateriaalia. Ja Pirkko Ahola suunnittelee naisten ikiaikaista työtä, talkookahvien keittämistä.
