Tiina Anttila on Uuraisten etsivä nuorisotyöntekijä. Hän aloitti viime keväänä ja alku oli hitusen haastava Nuokkarilla esiintyneiden kahnausten vuoksi, mutta tilanne on henkilövaihdosten myötä huomattavasti rauhoittunut.
– Myös nuorilla on ollut aikaa eheytyä ja käsitellä asioita, Niina Anttila kertoo. Tylsää Nuokkarilla ei silti ole, välillä laastaroidaan hiukan vauhdikkaasta mopoilusta saatu vekkejä, välillä taas mielen naarmuja.
Etsivä nuorisotyö ei Suomessa ole mikään uusi juttu, mutta sisältöä on silti yhä uudelleen hyvä avata.
– Tavoitteena on tavoittaa alle 29-vuotiaat nuoret, jotka tarvitsevat apua ja tukea erilaisissa elämäntilanteissa, tai ovat koulutuksen tai työelämän ulkopuolella. Osa nuorista ottaa itse yhteyttä, yhteydenottoja tulee myös läheisiltä tai viranomaisilta. Joskus intuitio kertoo minulle, kenelle pitää mennä juttelemaan. Toisilla haasteet ovat pieniä tai tosi moni asiat ovat ihan solmussa, Niina Anttila kertoo.
Nuorten parissa hän on työskennellyt oikeastaan koko ikänsä, koulutukseltaan hän on lasten- ja nuorten erityisohjaana, mutta myös tekstiiliartesaani ja myös lastensuojelua hän on opiskellut. Porilaissyntyinen Anttila on ehtinyt työskennellä mm. nuorisotilatyöntekijänä eri paikkakunnolla. Hänellä on 5- ja 7-vuotiaat lapset. Nyt koti sijaitsee Konnevedellä.
– Joku tässä alassa viehättää, tämä on myös kutsumusammatti. Tämä on monipuolista, vaihtelevaa, mielekästä ja jos ottaa, niin kyllä myös antaa. Nuorten kanssa on niin siistiä heittää läppää, mutta myös puhua vakavasti asioista. He ovat rentoja, iloisia, innostuneita ja ennen kaikkea aitoja ja auki, tylsää päivää ei ole, hän miettii.
On eri asia kasvaa aikuiseksi isolla tai pienellä paikkakunnalla, mutta arvottamaan Niina Anttila ei mielellään ryhdy.
– Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa ja paljon asioita tapahtuu myös netissä, joka ei ole niin paikkakuntasidonnainen.
Lähimenneisyyteen kuuluu myös korona-aika, jonka vaikutukset ovat yhä nähtävissä.
– Vaikutukset ovat mielestäni enemmän negatiivisia, vaikka osassa perheitä keskityttiinkin enemmän yhdessä olemiseen. Vanhemmuus on kuitenkin monelta hukassa ja paljon tapahtui eristäytymistä ja yksinäisyys lisääntyi, Anttila miettii.
Usein etsivä on henkilö, joka setvii ja selvittää asioita yhteiskunnan viidakossa. Työssä on pakko sietää myös keskeneräisyyttä turhautumatta.
– Haasteet nuoren kohdalla ovat joskus suuria, jopa mahdottomilta näyttäytyviä. Ajattelen kuitenkin, että aina on toivoa ja kaikki on mahdollista ja onnistumiset ovat erittäin palkitsevia. Aito pitää ehdottomasti olla ja kaikkihan me ollaan myös keskeneräisiä. Opin koko ajan myös paljon nuorilta, hän kertoo.
Tällä hetkellä työrupeama kestää joulukuun loppuun, mutta jatko ei tuntuisi hänestä olenkaan hullummalta, sillä hän on viihtynyt Uuraisilla. Myös opiskelu kiinnostaa.
Hanna Lahtinen