Työ ei tekemällä lopu Juha Ohra-aholta. Niin kauan kun karjan sorkat kasvavat ja ovat erilaisille tulehduksille alttiita, tarvitaan sorkkahoitajaa.
Ohra-aho kulkee hoitamassa sorkkia tiloilla aina Konnevedeltä Parkanoon asti. Työpäivät venyvät pisimmillään 17-tuntisiksi, tosin tavallisena päivänä liikkeelle lähdetään aamulla ja kotiin palataan illaksi. Ajokilometrejä kertyy päivittäin satoja.
– Ensi vuodeksi olen ajatellut muuttaa toimialuettani niin, että työskentelen vain Keski-Suomessa, Ohra-aho suunnittelee.
Lähimmät Ohra-ahon kollegat löytyvät Saarijärveltä, Pieksämäeltä ja Pihtiputaalta. Sorkkahoitaja Ohra-aho on jo pitkään aktiivisesti etsinyt eläintenhoidosta innostunutta ihmistä, jolle hän opettaisi ammatin salat. Vielä halukasta ei ole löytynyt.
– Olisin valmis ottamaan töihin jonkun esimerkiksi oppisopimuksella siten, että hän lopulta aloittaa itsenäisenä yrittäjänä. Töitä riittäisi varmasti.
Hydrauliteline kulkee Juha Ohra-ahon auton perässä tiloille. Sorkkien liikakasvu leikataan ja hiotaan, jolloin eläimen painopiste siirtyy luonnolliseen kohtaan. Sorkkahoito kaksi kertaa vuodessa on tärkeää nautojen sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä. Hoidetut sorkat vaikuttavat positiivisesti tuottavuuteen.
Alalla kohta 24 vuotta työskennelleen Ohra-ahon ura sai alkunsa kotiin kannetusta kirjeestä. Nykyisen kotitalon paikalla olleen lapsuudenkodin postiluukkuun tipahti kirje, josta selvisi, että kolme lähialueiden sorkkahoitajaa oli laittamassa pillit pussiin.
Ohra-ahossa virisi ajatus sorkkahoitajan ammatista. Hän työskenteli vielä lomittajana. Lehdestä sattui kuitenkin pian silmiin ilmoitus sorkkahoitajakurssista. Seuraavana keväänä Ohra-aho oli jo koulutettavana. Pikkuhiljaa työt lisääntyivät ja osaamisen vahvistuessa Ohra-aho löysi itsensä jo puhumassa tuottajille sorkanhoidon tärkeydestä.
– Eläimen jalat pysyvät paremmin terveenä, jos tilan puhtaudesta huolehditaan. Pitkä seisominen virtsassa ja lannassa altistaa tulehduksille. Sorkkasairauksiin on kuitenkin monia syitä ja sorkkia kannattaa näyttää hoitajalle kahdesti vuodessa, Ohra-aho kertoo.
Viime syksynä Ohra-aho ja muut sorkkahoitajat todistivat ajotulehduksen nopeaa leviämistä Keski-Suomen alueella. Toisinaan tietyt tulehdukset puhkeavat ja leviävät nopeasti ja näyttävät sitten hiipuvan hiljalleen pois. Tautien leviämistä edistää se, että karja liikkuu jonkin verran tilojen välillä, eikä kaikkia taudinaiheuttajia saada aisoihin vaikka puhtaudesta kuinka huolehdittaisiin. Jotkut sorkkataudeista ovat sellaisia, että niitä on eläinlääkärinkin – saati sitten karjanomistajan – vaikea tunnistaa.
Perinteisesti tilallisia on ohjeistettu kutsumaan sorkkahoitaja paikalle ainakin juuri ennen kevätlaitumille laskemista. Ohra-aho kirjoittaisi tämän ohjeistuksen uusiksi.
– Sorkkahoitajien pahimmat ruuhkahuiput sijoittuvat maalis-toukokuulle ja loppuvuoteen. Nykyisin olot laitumilla ja navetoissa ovat kuitenkin niin erilaiset kuin ennen, ettei sorkkahoitajaa oikeastaan tarvita nimenomaan keväisin ja loppusyksystä. Vuosihoidot voi tehdä muinakin ajankohtina.
Myös tekniikka on muuttunut ja muuttanut työskentelyä. Ohra-aho tuo mukanaan tiloille hydraulitelineen, johon sorkkahoidettavat lehmät ohjataan käsittelyyn. Se on tuplannut sorkkahoitajan työskentelynopeuden. Aiemmin työ vaati myös huomattavasti enemmän voimia, sillä eläimen nostaminen tapahtui käsikäyttöisellä vinssillä.
– Isoimmat nostotelineet alkavat olla jo sellaista kokoluokkaa, etteivät ne mahdu sisälle kaikkiin navettoihin, Ohra-aho selvittää.
Teksti ja kuva Hanna Autio