– Uuden opiskelu pitää virkeänä, se tekee hyvää pääkopalle, että on erilaista mietittävää. Olen paljon tehnyt kaikenlaista viime vuosina: paju- ja Tiffany-töitä, kovettajalla eläinhahmoja mökille ja jos vaikka mitä. Tämä valokuvansiirto kumminkin oli jotain ihan erilaista ja haastavaa. Ei koskaan tiedä, onnistuuko ja saako kuvasta selvän, siksi päätin heti tulla mukaan, Vappu Viinikainen tuumii ja sivelee kuopuksensa kuvaa painoemulsiolla.
– On kiva antaa lapsille ja lastenlapsille ja ystäville jotain tuttua, mutta kuitenkin uutta ja erilaista lahjaksi. On se oman käden jälki, ja näin muistot säilyvät tuoreempina kuin albumeissa, joita vain harvoin tulee selailtua. Eikähän ne valokuvat silti mihinkään häviä.
