Tuomo Piesanen vietti 60-vuotissynttäreitään viime joulun tienoilla.
– Lapsena synttärini ja nimipäivät Tuomaan päivänä jäivät aina joulun jalkoihin, nyt pitää ottaa takaisin, hän sanoo ja vaikka juhlasta Teivaalan tuvalla on kulunut jo pari kuukautta, muistot nostavat yhä hymyn huulille. Juhlavieraista tärkeimpiä olivat tietenkin lapset, lapsenlapset ja oma vaimo, mutta paljon oli mukana myös ystäviä, joihin hän on tutustunut ammattinsa kautta. Ystävistä parhain on myös toivakkalainen Kari Soimaharju, jonka kanssa on monet savotat kierretty ja silloin kun ollaan eri paikoissa, kuulumiset vaihdetaan puhelimella.
Silloin kun Tuomo Piesanen päätti suuntautua metsurin uralle, se oli melko tyypillinen valinta, toki enemmän kavereita lähti vielä maatalouskouluun.
– Peruskoulusta suoraan vuonna 1978 lähdin metsurikurssille Saarijärvelle ja sillä tiellä olen, hän kertoo.
Aika on kuitenkin muuttanut alaa niin, että ammattitaitoiset metsurit eivät enää perushakkuita tee, vaan heidän erityisosaamistaan tarvitaan haastavimmissa paikoissa, jonne koneet eivät sovellu. Ajan myötä myös metsurien ammattikunta on huomattavasti harvalukuistunut ja Tuomo Piesasen kaltaiset lähes 45 vuoden uran tehneet, yhä tiukasti työelämässä olevat metsurit ovat todellisia harvinaisuuksia.
Hyvin tyypillistä on, että fyysisesti raskaalta alalta on siirrytty kevyempiin hommiin tai sairaseläkkeelle. Alanvaihtoa on vauhdittanut isojen yhtiöiden tapa karsia kuluja ulkoistamalla metsuripalveluja, sekä tietenkin metsäkoneiden huima kehitys.
Ensimmäisen työsopimuksen Piesanen solmi 13.1.1979 Yhtyneiden paperitehtaiden kanssa ja sen jälkeen hän työskenteli samalle työnantajalle, jonka nimi tosin vaihtui useamman kerran, 41 vuotta. Tällä hetkellä Piesasen työnantaja on Teollisuuden Metsäpalvelu Oy. Alussa hommia paiskittiin urakkapalkalla, nykyään tunti- tai kuukausipalkalla.
– Työ on muuttunut paljon. Seuraavaksi olen lähdössä riskipuiden poistoon Viitasaarelle Elenian linjojen viereltä. Kyllä vieläkin miestyötä tarvitaan ja käyttökohteita olisi mielestäni paljon nykyistä enemmänkin, esimerkiksi isojen koivujen poisto kuusentaimikosta metsurin tekemänä on lopputulokseltaan yleensä parempi kuin koneella, Tuomo Piesanen sanoo.
Mielenkiintoisia savottoja on vuosiin mahtunut. Kaikkein mieleenpainuvin oli Hietasaaren myrskytuhojen ensiraivaus elokuussa 2010.
Myös kulotuksissa on aina oma jännityksensä. Kulotuksia tehdään metsäsertifioinnin mukaisesti ja niihin saadaan kemera-tukia. Onnistuneessa kulotuksessa poltetaan suurin osa hakkuutähteistä ja osa humuskerroksesta. Hakkuutähteisiin ja humuskerrokseen sitoutuneet ravinteet vapautuvat kasvien käyttöön ja maan happamuus vähenee. Lämpöä eristävä humuskerros ohenee ja maan lämpöolot paranevat. Pintakasvillisuuden kilpailu vähenee muutamaksi vuodeksi kulotuksen jälkeen. Metsänviljelytyö helpottuu, kun työskentelyä haittaavat hakkuutähteet on poltettu.
Luonnon kannalta suurin merkitys on, että kulotus edistää metsän monimuotoisuutta luomalla tilaa uusille eliölajeille. Paloalueelle hakeutuvat lajit, jotka ovat riippuvaisia nimenomaan palossa vaurioituneesta puuaineksesta. Paloalueelle tulee myös lajeja, joille itse palo ei ole välttämättä tärkein tekijä, vaan ne saavat kasvutilaa kilpailutilanteen muuttuessa.
– Kulottamisen tekeminen on katoavaa kansanperinnettä, eikä sen hallitsevia tekijöitä ole paljon, Tuomo Piesanen kertoo. Hänet kulotukset ovat vieneet ympäri Suomen Tervolasta Loviisaan ja Siikaisista Rääkkylään. Kulottamisen taitoa hän pitää ehdottoman tärkeänä siirtää myös seuraaville sukupolville.
Vaikka työt vievät Piesasta välillä kauaskin kotoa, koti on aina ollut samalla paikalla. Pirkkasalon awsutustila Huutoniementien varrella on isän raivaama ja Tuomo on kuullut tarinoita palavista kantokasoista. Isä kuoli sinä vuonna kun Tuomo lähti kouluun ja tilanpito jäi äidin, kahden siskon ja Tuomon harteille.
-Nykyään tehdään enää vähän sellaista hömppäheinää, mutta vuosikymmenten aikana on sekin työ monesti tympinyt, kun haravakone on särkynyt ja muuta mutkaa tullut matkaan. Silti ei jotenkin voi pistää sellaisia peltoja metsälle, mitkä isä on kovalla työllä raivannut.
Tänä talvi on ollut jopa kaiken kokeneelle metsurille poikkeuksellisen luminen, toki lumi on tuttu elementti joka talvelta. -Suurin lumimäärä, missä olen työskennellyt, on 1,2 metriä, vielä ei olla aivan niissä lukemissa vaan 70 sentissä.
Tuomo Piesanen on pitänyt itsensä hyvässä kunnossa. Nuoruuden notkeus on hiukan kangistunut, mutta isommilta krempoilta mies on säästynyt.
– Jos terveenä pysyn, niin hommat jatkuu eläkkeelle saakka.
Työn parhaita hetkiä ei tarvitse kauaa miettiä.
– Kesäaamut, aamukolmelta kun metsään lähtee ja seurailee heräävän maailman menoa, niin joskus se pistää miettimään Havukka-ahon ajattelijan tapaan suuria sinisiä ajatuksia, Tuomo Piesanen päättää.
Hanna Lahtinen