MTK Keski-Suomi järjesti maanantaina Toivakassa maatilojen väen ja kansanedustajien tapaamisen Mäntyniemen tilalla, Lauri Jaatisen ja Juulia Pauninsalon vieraana. Puheenvuoroissa vilahtelivat taajaan ilmastonmuutoksen ehkäisytoimet, maatilojen kannattavuusasiat ja maatalouden kehitysnäkymät.
Humalajärven tilan isäntäpari Heidi Hakkarainen ja Pekka Torppa tulivat tilaisuuteen muutaman kilometrin päästä. Toivakan kunnanhallituksen tuoreella puheenjohtajalla Heidi Hakkarainen esitti päättäjille huolen maaseudun maitotilakadosta. – Sattui tässä käsiini selvitys kunnan maatiloista vuodelta 1976. Silloin Toivakassa oli maidontuotantotiloja 184 kappaletta ja lypsylehmiä niissä oli 1067, yleensä tilaa kohden 5-9 lehmää. Toivakasta toimitettiin meijeriin 3,7 miljoonaa litraa maitoa tuolloin.
– Nyt Toivakassa on maitotiloja enää kaksi. Lehmiä on satakunta ja maitoa tuotetaan vähän yli miljoona litraa. Vähiin käy, ennen kuin maitotilat Toivakasta kokonaan loppuvat, Hakkarainen summasi.
Hänen mukaansa vastaavat luvut naudanlihatuotannon puolella 1976 olivat: tiloja 169 ja teurasnautoja 708. Nyt Toivakassa kasvatetaan lihanautoja kolmella tilalla ja nautoja on vastaavasti enemmän, yhteensä noin 900. – Olen huolissani siitä, että osataanko Suomessa arvostaa täällä tuotettua turvallista, terveellistä ja maailman puhtainta ruokaa, Hakkarainen sanoi.
MTK Keski-Suomen toiminnanjohtaja Anja Kettunen tiivisti, että kannattavuus on maaseutuyrittäjyydessä, kuten kaikissa elinkeinoissa, kaiken a ja o. Tuottajanäkökulmasta katsottuna esimerkiksi ruoan tuotannossa tärkein asia täytyy olla ruoan tuottaminen, ei mikään muu toiminta, joka hajottaa voimia sivuraiteille.
Jaatisen Lauri puolestaan selvitti Mäntyjärven tilan kehitystä ja hänen huolenaiheenaan oli maatalouden jatkuvuus. Huoli leviää yleisemminkin maatilayrittäjien luopuessa ja jatkajaa etsiessä: maatalouden kannattavuus ja epävarmuus muuttuvassa EU:ssa ei juuri houkuttele maaseutuyrittäjän saviselle tielle.
Kolmisen vuotta nuorella polvella, Laurilla ja Juulialla ollut tila on hänen mukaansa tällä maaseutupolitiikalla viimeisiä tuossa kokoluokassa, joissa sukupolvenvaihdos on tehty pankkilainoituksella.
– Pankit eivät kovinkaan innokkaita ole lainoittamaan maatilaa pienestä maaseutupitäjästä. Kysytään, että paljonkos niitä metsiä olikaan ja olihan ne hakkaamattomia, Jaatinen tilitti. – Edes metsät eivät enää tahdo riittää tänä päivänä vakuusarvoltaan, että saataisiin sukupolvenvaihdosjärjestelyt tehtyä.
POSITIIVISIAKIN VIESTEJÄ maaseudulta päättäjille välitettiin, kun MTK Metsälinjan kenttäpäällikkö Pauli Rintala piti ajankohtaiskatsauksen. Hän vakuutti, että kyllä metsää Keski-Suomessa riittää vielä hyvin myytäväksikin. Metsäteollisuuden tuotteilla on poikkeuksellisen hyvä kysyntä ja markkinatilanne.
– Keski-Suomen parinsadan miljoonan kuution runkopuusta hakataan vuosittain miljoona kuutiota vähemmän kuin olisi mahdollisuus, varaa olisi etenkin mäntytukin lisähakkuisiin. Puun kysyntä kartonki- ja sellutuotantoon on nyt hyvä ja hinnat historiallisen kovia. Sahatavaran hinta on tuplaantunut ja hyvä suhdanne tuntuu jatkuvan, totesi Rintala.
Huolena metsänomistajanäkökulmasta katsoen on Rintalan mukaan tuotteiden hinnannousun vähäinen heijastuma puumarkkinoille. – Puun hinta on noussut kuitupuulla vain euron-kaksi ja tukissakin vain kymmenen euroa kuutiolta. Kysynnän osalta en vertaisi puukauppamääriä viime vuoteen, sillä viime vuonna myytiin harvinaisen vähän. Ollaan ihan 2018 vauhdissa, vaikka viime vuoteen verrattuna nousua olisi peräti puolet.
Metsäverotuksen korjaustoiveita tuli, samoin puurakentamisen ”sekoitevelvoitetta” polttoaineiden tapaan esitettiin.
Toivakan kunnanjohtaja Helena Vuopionperä-Kovanen toi esille monikunnallisuuden myös kehittymisen mahdollisuutena. Myös jämsäläinen kansanedustaja, kesätoivakkalainen Riitta Mäkinen elvyttäisi maaseutukuntia kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Lea Lerkkanen