Liikunta on iloinen asia

Andreas Gallerin hyvä mieli tarttuu. Hän tulee avaamaan Huikossa sijaitsevan kotinsa oven leveä hymy kasvoillaan. Vaimo Merja on työhuoneessa etäpalaverissa ja tulee huikkaamaan nopeat heipat eteiseen. Lapsista Emma on koulussa ja Jonas naapurissa asuvan mummin luona hoidossa. Tunnelma on välitön ja rento – sekä myös iloisen yllättynyt, sillä Andreas on juuri palkittu Toivakan vuoden 2020 liikuntateosta. Valinnassa nostetaan esille kunnassa merkittävästi liikunta-aktiivisuutta lisäävä toimija.

Urheilu on ollut aina tärkeä ja luonnollinen osa Andreaksen elämää. Harrastus on myötäillyt eri elämäntilanteita taipuisasti. Ainoastaan teini-iän kuohunnoissa liikuntaharrastus oli pari vuotta tauolla, kunnes tuli jälleen rymisten takaisin ja on pysynyt siitä lähtien tiiviisti mukana.  – Nuorena harrastin jääkiekkoa monta vuotta, mutta lopetin 16-vuotiaana. Sitkeäluontoinen nuori mies ei päästänyt itseään helpolla, kun halu urheilla jälleen palasi. – Halusin juosta maratonin ja osallistua Ironman-kisoihin. Tein itselleni vuoden treeniohjelman ja harjoittelin yksin. Se oli tosi rankkaa. Merjan kanssa juoksimme maratonia, Andreas muistelee. Urheilusta tuli myös ammatti.

Urheilun avulla voin auttaa ihmisiä.

Andreas on kotoisin Itävallasta ja opiskellut siellä urheilupsykologiksi. – Koska liikunnalla on ollut aina elämässäni iso rooli, ymmärsin että urheilun avulla voin auttaa ihmisiä. Sen vuoksi halusin opiskella sen psykologista puolta, hän kertoo. Suomessa ei voida suoraan hyödyntää ulkomaista koulutusta, joten Andreaksen on opiskeltava suomalainen tutkinto. Hän opiskelee parhaillaan sosionomiksi Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulussa. – Onneksi saan hyväksi luettua kursseja aiemman tutkintoni pohjalta, ja kolmen ja puolen vuoden koulutus hoituu näin ollen puolessatoista vuodessa.

Andreas muutti Suomeen vuonna 2008, aluksi Erasmus-opiskeluohjelman kautta vaihto-oppilaaksi. Pian vahvistui tunne siitä, että Suomi on kotoisa maa asua ja perustaa perhettä. Gallerit rakensivat oman kodin vuonna 2013 Merja-vaimon juurille Toivakkaan. Tytär syntyi 2012 ja poika 2015. – Luonto on ollut aina minulle todella tärkeä ja täällä se on lähellä. Minun on ollut helppo alkaa rakastaa Suomea ja esimerkiksi sen saunakulttuuria, Andreas naurahtaa. Suomesta löytyi myös uusia liikuntalajeja, joita hän ei ollut aiemmin kokeillut: hiihto ja salibandy.

– Me olemme ihmisiä ja meidän pitää tavata toisiamme.

Vuonna 2010 Andreas perusti perheyrityksen nimeltä Galler Sports. Se tarjoaa nepsy-valmennusta sekä liikunnan iloa nuorille, erityistä tukea tarvitseville nuorille ja kehitysvammaisille. – Nyt opiskeluaikana minulla loistava tilaisuus kehitellä uusia tuotteita myös yritykselle. Otamme sitten uuden startin sen jälkeen, kun olen valmistunut. Yrityksellä on kuitenkin koko ajan toimintaa pääkaupunkiseudulla, kahden työntekijän avustuksella.

Koronan tuomia rajoitteita Gallereilla seurataan tarkasti. Toisaalta pieni kunta sallii hieman enemmän joustoa tiukassa tilanteessa. – Kun meillä ei ole uima- tai jäähalleja täällä, suurin osa toiminnasta tapahtuu ulkona, joten olemme vielä pystyneet kokoontumaan melko normaalisti. Andreas on iloinen, että on voinut jatkaa työskentelyä, hänen työtään kun ei tehdä tietokoneen välityksellä. – Me olemme ihmisiä ja meidän pitää tavata toisiamme. Haluan elää maailmassa, missä se on näin.

– Kaikki he tekevät tosi tärkeää työtä, Andreas kehuu.

Toisaalta rajoitukset ovat rytmittäneet Gallereiden elämän perheystävälliseksi. Sosionomiopinnot pyörivät tällä hetkellä etäopetuksena, ja se mahdollistaa myös työn tekemisen Toivakassa ja useiden lapsiryhmien ohjaamisen niin kirkonkylällä kuin Kankaisilla. Viikko-ohjelmaan kuuluu leikki- ja liikuntakerhon ohjausta, iltapäiväkerhon liikunta-aktiviteettien ohjausta useissa ryhmissä sekä salibandyryhmä 4 – 5 -vuotiaille.  – Tiina Ahonen avustaa vapaaehtoisena leikki- ja liikuntaryhmässä, Riku Pitko ja Niko Helin ovat sählyssä ja jääkiekossa ohjaajina myös. Kankaisilla Inka Keteli on apuna, ja myös kaikki iltapäiväkerhon työntekijät ovat merkittäviä yhteistyökumppaneita. Kaikki he tekevät tosi tärkeää työtä, Andreas kehuu.

Andreas iloitsee Suomen vuodenajoista, mutta ne tuovat myös haasteita harrastamiseen. – Välikaudet eivät ole niin hyviä ulkoharrastusten kannalta, mutta talvi ja kesä ovat hyviä. Voi tehdä kaikenlaista: pelata jalkapalloa, sählyä, jääkiekkoa ja lapset keksivät ihan omiakin lajeja, kuten lumijalkapalloa. Kun mukana on innostunut aikuinen niin lapset kyllä keksivät. Toivakassa erityiskiitosta saavat tekojääkaukalo ja Vakkareena.

Uuden kokemuksen edessä.

Aiemmin Andreas teki yhteistyötä Toivakan kunnan sosiaalitoimen kanssa ja työ oli yksilöllisempää kahden, kolmen hengen pienryhmissä. Nyt hän on ollut uuden kokemuksen edessä suurempien, noin 15 hengen lapsiryhmien valmentajana.

– Ohjaan nyt ensimmäistä kertaa näin isoja ryhmiä ja tykkään siitä tosi paljon. Ainoastaan lasten nimiä on välillä vaikea muistaa, hän hymyilee. Andreas kiittelee kuntaa ja Toiria tästä hienosta mahdollisuudesta, jollaista ei olisi itse edes osannut aavistaa tulevaksi. – Ohjaaminen on ollut minulle uusi, kiva kokemus ja toivon että tulisi enemmänkin tällaisia projekteja.

Andreas on tottunut käyttämään urheilupsykologian keinoja liikunnassa yksilötasolla ja pienryhmissä. Suuressa ryhmässä lasten yksilöllinen kohtaaminen on välillä haastavaa. Andreaksella on kuitenkin taito kannustaa ja sanoa jokaiselle edes yksi pieni positiivinen seikka harjoituskerran aikana. – Kaikki tekevät aina jotakin hyvin: toinen osaa vaikka syötellä palloa hyvin, toinen on hyvä puolustaja. On tärkeää huomioida kaikki, myös hiljaisemmat lapset. Motivaatiota ja liikunnan iloa lisäämällä lapset kehittyvät paremmiksi, ja pystyvät esimerkiksi keskittymään tekemäänsä helpommin. Kehut ja ohjaajan huomio saavat lapsen hymyilemään ja se tuo automaattisesti tosi paljon iloa harrastamiseen. Ilo on tärkein asia, muistuttaa palkittu urheilun asiantuntija.

Jenni Partanen

Riekkisen vauhtisisarukset palkittiin myös

Sivistyslautakunta päätti vuonna 2018, että lautakunta palkitsee vielä erikseen toivakkalaisen kulttuurin tai liikunnan taitajan, koska kunnassa ei enää erikseen ole stipendijärjestelmää SM/MM -tason urheilijoille. Tänä vuonna vuoden 2020 taitajiksi valittiin Riekkisen sisaruksista Minna ja Tuukka loistavasta menestyksestä kiihdytysajoissa. Minna Riekkinen ajoi viime kauden hitaammalla stock-luokan autolla ja oli vuoden 2020 kiihdytysautoilun Suomen mestari juniorluokassa tuloskaudella. Tuukka Riekkinen ylsi metanol-autollaan EDRS-junior mestariksi, eli kiihdytysajon Eurooppa -sarjan mestariksi juniorluokassa. Tänä vuonna Tuukalle tulee uusi, lähes kokonaan musta metanol-auto ja Minna alkaa ajaa Tuukan entisellä pinkki-mustalla autolla. -JP (Kuvat: Veera Riekkinen)