Suomen Punaisen Ristin Uuraisten yhdistyksen toiminta on ollut pienen porukan pyörittämää, mutta tasaisen vireää vuodesta toiseen. Pääosassa ovat olleet Nälkäpäivän keräys, ystävätoiminta ja ensiaputietouden levittäminen erilaisissa tapahtumissa.
Ukrainalaisten saapuminen Uuraisille on tuonut tähän vuoteen uutta ja hyvin käytännönläheistä toimintaa. Yhdessä kunnan tahojen ja seurakuntien kanssa muodostettu tiimi on kalustanut asuntoja ja uuden elämän aloittamisessa on avustettu monin eri tavoin.
– Olimme Helenan (Kansanaho) ja Tellervon (Lehtoranta) kanssa vastaanottamassa ensimmäisiä perheitä Punaisen Ristin liivit päällä ja oli jotenkin sykähdyttävää, kuinka vaatetuksemme vaikutti ja meidän luoksemme tultiin heti hymyillen. Mietin millaisia kohtaamisia heillä oli ollut pitkän matkan aikana muiden Punaisen Ristin työntekijöiden kanssa ja oikein konkreettisesti tunsin olevani osa kansainvälistä auttamisen ketjua, Uuraisten osaston johtaja Mirja Kaartinen kertoo.
Lokakuun alussa Uuraisilla pidettiin Ystävätoiminnan peruskurssi ja heti perään Kotoutumisen tukena -koulutus. Kouluttajana toimi uuraislaisille pari vuotta sitten vapaa-aikasuunnittelijana tutuksi tullut Milla Ukkonen. Hän toimii tällä hetkellä SPR:n Länsi-Suomen piirin vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina, erityisalueinaan kotoutumisen ja itsenäistymisen tuki.
Milla Ukkonen antoi kattavan kuvan, miten auttamisen ketju etenee ja miten esimerkiksi Ukrainan sodan aiheuttamaan kokoluokaltaan valtavaan avuntarpeeseen vastataan. Ukrainasta on tällä hetkellä paennut noin seitsemän miljoonaa ihmistä, heistä 40 000 ukrainalaista on hakenut tilapäistä suojelua tai turvapaikkaa Suomesta. Syyskuussa tehdyn tutkimuksen perusteella noin kolmasosa haluaa jäädä Suomeen pysyvästi, mutta suuri osa kokee tulevaisuutensa hyvin epävarmaksi.
– Epävarmuus tulevaisuudesta ja kuormittavat kokemukset eivät voi olla vaikuttamatta ihmisen mielialaan. Kotoutumiskaari on havainnollinen ja kiinnostava tapa osoittaa kotoutumisen eri vaiheita. Kaari osoittaa, että kotoutumiseen kuuluu laskuja ja nousuja, hetkiä huipulla ja putoamisia pohjalle. Oleellista on kiinnittää huomiota siihen, milloin kaari nousee ylöspäin. Kaaren mukaan hyvää oloa nostavia tekijöitä ovat esimerkiksi suomen kielen kurssit, harjoittelupaikka, kiva harrastus ja kaikki tilanteet, joissa kotoutuja on osa ryhmää ja saa oppia uusia asioita, Milla Ukkonen kertoo.
Opettajan työstä eläkkeellä oleva Terhi Tukiainen on myös antanut osaamisensa kotouttamisavuksi. Hän pitää kielikurssia aikuisille ukrainalaisille. Toisena kielenä on venäjä, jota kaikki Uuraisille tulleet ukrainalaiset ymmärtävät. Ukrainan ja venäjän kielet ovat läheistä sukua toisilleen, kumpikin kuuluu slaavilaisten kielten itäslaavilaiseen haaraan ja molemmissa käytetään kyrillisiä kirjaimia.
Lasten ryhmä toimii Kyynämöisten koululla Leena Rintelän ohjauksessa.
– Minun ryhmäni nuoret osaavat melko hyvin englantiakin, mutta vanhemmille venäjä on tärkeä kieli. Toisin kuin virolaiset, heillä ei ole itse kieltä vastaan mitään. Ryhmäläiset ovat hyvin innokkaita oppimaan suomea, sillä työelämään pääsy on monen haave, Terhi Tukiainen kertoo.
Suomi koetaan hyväksi maaksi, myös paratiisi-sana on mainittu.
– Oma venäjän kielen harrastukseni alkoi aikoinaan Palokan koulussa, jossa opetin musiikkia. Minulle sattui vapaatunti samaan aikaan kun oli venäjän kielen kurssi ja menin sinne oppilaaksi itsekin. Opintoja olen jatkanut kansalaisopistossa ja tällä hetkellä minulla on myös yksi yksityisoppilas ukrainalaisryhmän lisäksi, hän lisää.
Kotoutumiskurssilla oli mukana myös Uuraisilla pitkään asunut kokemusasiantuntija Liisa Bamberg, jonka lapsuuden kotikieli oli saksa ja Saksassa hän myös varttui, vaikka äiti olikin suomalainen.
– Silloin ei ollut tapana opettaa lapsia monikielisiksi ja kun tulin Suomeen alun perin kansainväliselle työleirille, en osannut kieltä yhtään, hän kertoo. Avioliiton myötä Liisa jäi Suomeen ja on kokenut vaikean suomen kielen oppimisen kotoutumisen kannalta välttämättömäksi.
Suomalaiset eivät ole kaikkein spontaaneimpia kontaktin ottajia erikielisiin ihmisiin, mutta juuri sellaiseen kanssakäymiseen Milla Ukkonen kannustaa.
– Vaikka ruokakaupassa voi käsimerkein tai Google-kääntäjän avulla kysyä voinko auttaa. Yllättävän hyvin arkipäiväinen kommunikointi onnistuu ilman yhteistä kieltäkin.
Mansikkamäellä asuva Aune Rautiainen on ystävätoiminnan konkari, mutta kun naapuriin muutti kaksi ukrainalaisperhettä, niin häntäkin jännitti kommunikointi.
– Päätin kuitenkin, että pyydän perheet kahville ja niin tein, hän sanoo. Hymy kertoo, että kannatti.
Hanna Lahtinen