Harvan yrityksen syntymän hetki on niin tarkkaan tiedossa kuin Kuljetusliike S & T Tannermäen.
– Isä oli rakennusmies ja parhaillaan hevostallia rakentamassa, kun idea ammatinvaihdoksesta syntyi. Saman tien vasara tippui hevostallin katolta ja lähdettiin Jyväskylään hieromaan autokauppoja, kertoo Sami Tannermäki, joka itse tuli mukaan melkein suoraan ammattikoulusta vuonna 1996 ja sillä tiellä ollaan. Alussa autoa ajoivat isä Pauli ja Sami, hieman myöhemmin mukaan liittyi myös velipoika Tero Ja jokusen vuoden päästä nuorin veli Ville.
SE tie on ollut jo pitkään ollut nelostie, joka on Helsingin ja Oulun väliltä tullut tuttuakin tutummaksi.
– Alkuaikoina ajettiin Koffin kuljetuksia pääosin Keski-Suomen alueella, sitten siirryimme Vähälälle ja kuljetimme kappaletavaraa ja elintarvikkeita, mikä saattoi olla melkein mitä vain elävistä mehiläisistä karhun ruhoihin. Vuosikausia olemme kuljettaneet pääasiassa Fazerin leipää välillä Vantaa-Oulu. Eli tämä on todellakin leipätyötä. Nykyään meillä on kaksi autoa ja kuusi työntekijää, Sami Tannermäki sanoo.
Ammatinvalintaansa Tannermäki ei ole katunut.
– Mikäpä tässä, mukava siisti sisätyö. Kyllä automiehet ja -naiset erottuvat jo koulussa. Kun muut katsovat taululle, tuleva autoilija katsoo ulos ikkunasta ja viheltelee. Opettaja saattaa todeta, että et sinä ikkunasta ulos tuijottelemalla tule itseäsi elättämään, mutta niinpä vain sitä ikkunasta ulos katsomalla on tullut itsensä elätettyä, hän kertoo.
Nuoremman polven autoyrittäjällä on myös sen kaltaista viisautta, että hän osaa ottaa hyödyn irti parantuneesta kalustosta, eikä kuluta itseään työllä kohtuuttomasti ja pitää muutenkin huolta itsestään. Tätä arvostaa myös samaan kahvipöytään istahtanut vanhempi kollega Mikko Flyktman.
Myöskään lihapiirakka halkaistulla lenkkimakkaralla ja kananmunalla ei ole enää rekkamiehen vakioeväs, eikä punainen nortti pala entisaikain malliin.
– Nykyään onneksi taukopaikoilla on tosi hyvät salaattipöydät, joilla kannattaa lautanen täyttää ja sitten siihen sivuun vähän jotain muuta. Myös liikunta on tosi tärkeää, että selkä kestää istumista koko päivän, Tannermäki kertoo.
Opettajan huoli autoilijan lukuhaluistakin on osoittautunut turhaksi. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että rekkakuski voi yhtaikaa paahtaa Hirvaskankaan mäkeä ja väistellä luoteja vaikka Roomassa Dan Brownin seikkailukirjoissa.
– Äänikirjoja tulee kuunneltua tosi paljon. Joskus pitää vuoronvaihdossakin sanoa, että odota hetki, kun on niin jännä kirja kesken, kyllä siinä yön tunnit kuluvat rattoisasti, Sami Tannermäki kertoo.
Nelostie on Suomen parhaimmin hoidettu tie, mutta on sitä liukastakin välillä. Normaaliin talvikeliin kuuluu liukkauskin.
– Henkilöautojen usein täysin turhat ohitukset aiheuttavat eniten riskitilanteita. Henkilöauton ratissa kannattaa tosi tarkkaan miettiä, milloin täysperävaunullista rekkaa on järkeä lähteä ohittamaan. Nelostiellä on esimerkiksi nyt jo niin hyvin ohituskaistoja, että kovin pitkään ei missään kohtaa tarvitse odottaa turvallistakaan ohituspaikkaa, Tannermäki sanoo.
– Henkilöautoilijoiden temppujen suhteen pitää olla aina varuillaan, sillä se että iso auto ei pysähdy hetkessä on vieläkään ole ihmiselle selvää, Mikko Flyktman lisää.
Suomen vaihtuvat vuodenajat ja pitkät välimatkat takaavat, että vuoteen mahtuu monenlaista keliä. Rekkakuskin mielestä paras vuodenaika ajella on juhannuksen tietämillä valoisassa kesäyössä.
S & T Tannermäki voisi viettää tänä vuonna neljännesvuosisatajuhlavuottaan, mutta toistaiseksi se on kulunut työn merkeissä. Sami Tannermäki itsekin hämmästyy, kuinka nopeasti 25 vuotta on mennyt.
– Tulevaisuus näyttää ihan kohtuulliselta. Polttoaineen hinta on nyt korkealla ja se vaikuttaa väistämättä myös kuljetuskuluihin ja sitä kautta tulevaisuudessa myös ruuan hintaan. Kalustoa vaihdetaan yleensä silloin kun miljoona kilometriä tulee täyteen. Joskus olen miettinyt laajentamista, mutta vaakakupissa painaa enemmän oma ja perheen hyvinvointi, kuin mahdolliset lisäeurot, hän sanoo.
Hanna Lahtinen