Leijonien kausi päättyi kansainvälisiin tunnelmiin

Uuraisten Lions Clubin kevätkausi sai komean päätöksen, kun klubi-illan vieraana oli maailmankansalainen, räiskyväsanainen Suomi-Namibia-seuran puheenjohtaja, Ystävyysseurojen liiton kunniapuheenjohtaja ja lähetystyöntekijä Seppo Kalliokoski, 78, joka työskenteli sairaalahuollossa, rakennustöissä ja joka paikan höylänä Namibian hyväksi.
– Olen vain tehnyt, mitä on tarvinnut. Kouluja en ole käynyt ja kaiken tein jotenkin väärinpäin, sanoo Seppo vaatimattomasti.
Lion Hannu Koskinen toi kokoukseen monivuotiset ystävänsä Seppo ja Ritva Kalliokosken. Seppo on ollut Namibiassa 40 vuotta Suomen lähetysseurassa, joista monenlaisena yleismiehenä lähetyslääkäri Ritva-vaimonsa kanssa 17 vuotta. Molemmille tämä kaksi ja puoli kertaa Suomen kokoinen, 2,5 miljoonan asukkaan maa kahden autiomaan välissä on kuin toinen kotimaa. – Meitä yhdisti heti suuri rakkaus Namibiaan, kertoi Seppo.
Jos on Seppo tehnyt elämässään monenlaista, on Ritvan urakin mahtava. Hän hoiti kaikenlaisia vaivoja miinojen silpomista ihmisistä kaihileikkauksiin ja synnytyksiin auringon noususta laskuun ja usein aivan yksin.
Namibialla ja Suomella on paljon yhteistä. Kautta aikojen Suomen kirkoissa on rukoiltu Namibian kansan puolesta ja Namibiassa ihan polvistuen Suomen. Noin 90 prosenttia asukkaista on kristittyjä ja heistä 50 prosenttia luterilaisia. Martti Rautanen oli maassa lähetystyön pioneeri ja Martti-nimisiä on Namibiassa tuhansia. Presidentti Martti Ahtisaarestakin tuli Namibian kunniakansalainen. Saarijärvellä syntynyt Selma Rainio toimi maassa 30 vuotta lähetyslääkärinä viime vuosisadan alussa. Selma on suosituin nimi Namibiassa tänäkin päivänä, sillä maassa kaimuussuhde on jopa läheisempi kuin äitisuhde.
Namibian Ambomaasta Suomessa laulettiin jo pyhäkoulussa. Seppo Kalliokoski nousi ambomaalaisen Ondongan alueen kuninkaan neuvosmieheksi. Kuninkaalta on peräisin Sepon komea esiintymisasu, punaraitainen paita ja mahtava sulkahattu.
Kirkon itsenäistyessä 1957 johtoon valittiin Alpo Hukka, vaikka suomalaiset äänestivät namibialaista Leonard Aualaa, joka kuitenkin valittiin kirkon johtajaksi vuonna 1960 ja vihittiin kirkkonsa ensimmäiseksi piispaksi vuonna 1963. Heihinkin Seppo tutustui. Maassa tarvittiin kuten Suomessakin itsenäisyystaistelu, jonka käynnisti itsenäisyysliike Swapo.
Jos on Namibialla ja ambomaalaisilla yhteistä suomalaisten kanssa, niin on eroavaisuuksiakin. Maan miehet arvostavat suuresti karjaa, usein enemmän kuin vaimojaan. Kunnon miehellä on vaimo, lapsia ja lehmiä. Kaivosteollisuus tuottaa timantteja, kultaa, sinkkiä, lyijyä ja uraania. Ensimmäiset viinirypäleet tuodaan Suomeen Namibiasta. Virallinen kieli on englanti.
– Olen Namibian seurakunnalle ja sen ystäväisille ihmisille saamamiehen asemassa. Koen, että olemme kaikki samoja Taivaan isän hömppänöitä. Namibiassakin naiset ovat turhamaisia ja käyttävät papiljotteja tukan suoristamiseen, Suomessa kihartamiseen. Suomessa R sorahtaa, Namibiassa sitä ei joillakin alueilla ole ollenkaan. Seurakunta on namibialaiselle tärkeä. Uskotaan, että kristityt seurakunnat pysyvät Ambomaalla Jeesuksen takaisintuloon saakka, tietää Seppo.
– Maailman kristityt ovat kuin suuri rukousketju toinen toistensa puolesta. On vain yksi maailma, kaikenväriset samaa joukkoa. Namibia on sekulaari, valtio ja uskonto ovat erossa toisistaan, mutta toisaalta julkisten rakennusten ja koulujen seinät on koristeltu raamatunlauseilla.
Leijonien klubi-illan kokousosio Teivaalan tuvalla Kyynämöisillä oli muutoin nopeasti pidetty. Puheenjohtaja Jari Rytkönen totesi raha- ja taloustilanteen ja kertoi aktiviteeteista.
Marjoniementilalle mentiin liikenteen ohjaustöihin Uuraisten seurakunnan Kummin kaa-tilaisuuteen, tarjolla on Nevalan leikkipuiston huoltoa sekä Kulmat Kuntoon haaste. Klubi on varautunut ukrainalaisten pakolaisten auttamiseen koordinoidusti ja yhteistyössä kunnan ja vastaanottokeskuksen kanssa. Perinteisen arvonnan voitti Virpi Lapinoja ja Matti Eerola Petri Haaksluodon järjestämän tietokilpailun.

Tellervo Lehtoranta