Lauri Ruuskanen, 88-vuotias, asuu yksinään Puuppolassa, Nyrölän ja Kallioplanetaarion takamailla. Lauri on niitä vanhanajan tervaskantoja, jotka korkeasta iästään huolimatta menevät reippaasti metsään moottorisahan kanssa ja sitten pilkkovat sylintäyteiset koivut millilleen samanpituisiksi klapeiksi millisuoriin pinoihin.
Laurin koti on punainen mökki Kennääntiellä metsälammen rannalla, lämmin ja supersiisti. Sen lähellä sijainneen talon nurkkakamarissa hän syntyi piikatytön toimiessa kätilönä. Nuoruusvuosien jälkeen hän aikamiehenä lähti etsimään töitä kaupungista ja päätyi Kankaan tehtaalle tiiliseinää purkamaan. Sieltä pomo komensi lastauspuolelle kahdeksi päiväksi.
Ne kaksi päivää venyivät 35 vuodeksi. Lauri lastasi paperipaaleja ja -rullia Australiaankin saakka vietäväksi. Paperi oli usein hyvinkin arvokasta lumpuista tehtyä ohuenohutta raamattupaperia. Aluksi Lauri kulki pyörällä kotoa käsin, mutta matka oli pitkä ja pyörälle tehtiin usein ilkivaltaa. Niinpä lyhyen kimppa-asumisen jälkeen Laurille luvattiin jouluun saakka työkaverin Ruotsissa asuvan tyttären kamari. Tytär jäi sille tielleen ja Lauri viihtyi kamarissa 21 vuotta.
Kun eläkeikä koitti 1985, Lauri muutti synnyinkylään ja teki huvilaksi rakennetusta mökistä talviasuttavan.
–Täällä olen asunut kuin karhu pesässään, sanoo Lauri ja iso tiilimuuri puskee lämpöä pesään.
Koko syksyn Lauri on ahertanut työmaallaan. Omaa metsää on ympärillä ja pienen matkan päässä isompikin alue. Kuulosuojaimet, moottorisaha, pari kirvestä, rautakiila ja leka mukaan ja niin kellistyy puujättiläinen rojahtaen maahan.
Puiden kotipihaan tuomisessa Lauri tarvitsee apua. Talonsa takapihalla Lauri käy puun kimppuun kuin herhiläinen ja pätkii, halkoo, pilkkoo ja pinoaa. Pinoja on paljon, viivasuoria ja klapit 30-senttisiä ja pieniä, helposti sytytettäviä, kaikki sateelta suojattuja. Risuja Lauri ei polttele, järeästä tukkipuusta hän on polttopuunsa aina tehnyt.
– Kun väsyttää menen huilimaan. Ei työ saa rasitukseksi olla, sanoo Lauri, joka on vanhemmiten sisäistänyt, ettei ole hoppu hyväksi.
Lauri on poikamies. Emäntää ei ole tullut hankituksi. Mitäpä sellaisella kaikki kotityöt hallitseva tekisikään. Erinomaisesti hän viihtyy yksin ja työ on elinehto, tärkeääkin tärkeämpi asia.
– Halonhakkuu on minulle terveyden lähde, sekä mielen että ruumiin. Raikkaassa ilmassa raataminen antaa voimia ja intoa. Elävänsä sitä tuntee, kun työ vielä maistuu.
