Tietysti pääosa alustuksista ja keskusteluista pyöri yleisellä tasolla, mutta luonnollisesti myös Rutalahden koulutilanne ja erityisesti kylässä laadittu oma kyläkoulusuunnitelma nousivat pinnalle. Eri vaihtoehtoja tarkkaan harkittuaan rutalahtelaiset ovat perustaneet Koskikara Oy:n, jonka tarkoitus on talkoovoimin omalla riskillä, sekä omalla ja lainarahalla rakentaa koulu, mikäli Joutsan kunta sitoutuu sen vuokraamaan.
Rutalahtelaisten avausta kaikki seminaarin asiantuntijat pitivät tuoreena, niin, että se voisi olla esimerkkinä laajemminkin. Erityisesti mikkeliläisen Ihastjärven kylän puuhanainen Jaana Strandman kannusti taistelemaan idean puolesta.
– Eihän nykymaailmassa koulu ole kiinni seinissä, nykytekniikka antaa mahdollisuuden käydä koulua missä vain! Meillä Ihastjärvellä koulusta on muotoutunut monitoimikeskus, joka palvelee kaikenikäisiä ja erityisen iloisia olemmekin ”tähtivieraista” kylältä, jotka antavat oman panoksensa opiskeluun. Meillä on kyläruokala, on etätyöpiste esimerkiksi mökkiläisille. Voipa meillä käydä vaikka pesemässä pyykkiä.
Rutalahden oma unelma kyläkoulusta ei ole samanlainen, mutta samansuuntainen. Kylälle pienen koulun innoittamana kodin perheineen rakentanut Kirsi Tarkkanen kiteytti puheenvuorossaan:
– Unelmoimme, että lapsemme saisivat jatkossakin käydä omalla kylällä koulua. Unelmoimme kunnasta, jossa voimme kunnan hallinnon kanssa olla tekemässä jotain ihan uutta ja ihmisläheistä tapaa kehittää kaukana kunnan keskipisteestä olevia osia, kyliä, joiden ei pitäisi olla sen vähempiarvoisessa asemassa kuin taajamienkaan. Voisimme yhdessä kunnan kanssa olla tekemässä lähes historiaa. Koulu uudella tapaa toteutettuna ja Leivonmäen kansallispuiston läheisyys luontokoulu- tai ympäristökouluideoineen voisi olla se tapa, jolla historiaa tehdään.
Sivistystoimen ylitarkastaja Kari Lehtola Itä-Suomen aluehallintovirastosta muistutti, että kustannukset voidaan laskea monella tapaa: lyhytnäköisesti tai tulevaisuutta ajatellen.
– Kouluja on lakkautettu siihen malliin, että määrä on nyt lähellä sitä, kun oppivelvollisuuslaki 1921 astui voimaan! Periaatteena pitäisi olla, että kaikissa lasta koskevissa toimissa ensisijaisesti on otettava huomioon lapsen etu. Maaseudun lapsi alkaa jo olla ”uhanalainen laji” ja eriarvoisuus on lisääntynyt! Ei voi kuitenkaan sanoa, että iso koulu on aina huono ja pieni hyvä tai päinvastoin, tilanne ratkaisee. Se on kuitenkin tosiasia, että korjaava hyvinvointityö on kymmenen kertaa kalliimpaa kuin ennaltaehkäisevä.
Myös Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen emeritaprofessori Eira Korpinen näki Rutalahden kouluhankkeessa mahdollisuuksia laajemminkin:
– Rutalahden Koskikaran koulun rakentamissuunnitelma on uusi, innovatiivinen avaus kyläkoulujen toiminnan kehittämisessä. Kyläkoulujen erityislaatu – yhdysluokat, eri-ikäisten oppilaitten opiskelu yhdessä, koulu osana kyläyhteisöä – edistää aktiivista toiminnallisuutta, tiedollista oppimista, sosiaalista kasvua sekä identiteetin ja terveen itsetunnon kehitystä.
Seminaaripäivässä puhetta pitivät myös kansanedustajat Mauri Pekkarinen ja Aila Paloniemi sekä sivistystoimenlautakunnan jäsen Matti Kallioinen, Ely-keskuksen ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmän sihteeri Tanja Tuulinen, koulunjohtaja Marko Nikkanen ja kunnanjohtaja Harri Nissinen.
Kyläkouluseminaari oli järjestetty tiedon jakamiseksi erityisesti päättäjille, mutta myös erilaisten mielipiteitten kuulemiseksi. Rutalahtelaisten puheenvuoron kouluasiasta käyttänyt Kirsi Tarkkanen vakuutti: – Rutalahdessa olemme avoimina kaikille neuvotteluille asiasta.
