Olavi tuli töihin Kulmalaan lokakuussa 1972. Kauppa oli Keskimaan myymälä vuoteen 1993 saakka, jolloin Kiven pariskunta osti kiinteistön ja alkoi pyörittää kauppaa tukeutumatta mihinkään ketjuun. Alkuvuodet olivat vilkkaita. Paljon myytiin maataloustavaraa, rakennustarvikkeita ja bensiiniä.
– Ajanmukainen myymälä olisi vaatinut miljoonainvestoinnit. Sellaiseen ei lähdetty, sanoo Olavi Kivi.
Pitkän aikaa Höytiällä oli kaksi kyläkauppaa vastapäätä toisiaan. Kun Karhulan kauppa lopetti, Kivet jatkoivat päivittäistavaroiden myyntiä kyläkeskuksessa. Asiakkaat otettiin tuttuina ystävällisesti vastaan ja kauppa oli maaseudulle tyypillinen kyläläisten kohtaamispaikka. Mutta hiljeneminen oli ajan kuva. Marketeihin menijät ajaa suhauttivat kaupan ohi.
– Pienkauppiaan elämä on sosiaalista työtä, viisaammat ovat lopettaneet aikoja sitten, tietää Kyllikki.
Kyläkauppa ei ole automarketti
– Kyläkaupan hintoja verrataan usein automarkettien hintoihin. Se on kohtuutonta, sanoo Olavi.
Pikkukauppa ei voi ostaa isoja eriä. Tuoretuotteet vaativat tietyn asiakasmäärän. Maito vaatii toimivan kylmäketjun ja sitä pitäisi ottaa myyntiin kerralla paljon, että kuljetus pelaisi. Yksittäinen pikkukauppias joutuu ostamaan tuotteet kalliisti.
Kivet myivät myös erikoistuotteita. Suosituksi tulivat kumiteräsaappaat ja Kyllikin kutomat joustosyylingit. Aikaa oli asiakkaita odotellessa istua kassan lähellä ja kutoa. Kuka niiden käytön oppi, tuli pian hakemaan uusia. Ahkerat marjastajat ja kalastajat
panivat tarjolle omia hillojaan ja marjojaan. Niitä on tarjolla jatkossakin, milloin paikalla ollaan. Kyynämöisten kalastuskunnan kalalupiakin myydään edelleen.
Kiitollisina asiakkaille
Olavi Kivi on paljasjalkainen höytiäläinen, kodinhoitaja Kyllikki tuli Höytiälle Haminasta. Jyväskylän B-salilta tullessa linja-autopysäkillä seisoen hän sai Olavinkin nousemaan autoon. Samalla tiellä ollaan yhä. Tytär Eija asuu Amerikan Arkansasissa ja poikaTapani opiskelee.
– Minä en ole koskaan oikein pyrkinyt minnekään. Maailma on vain heitellyt ja tänne olen ajautunut, sanoo Kyllikki.
Olavin valinta on sensijaan ollut tietoinen:
–Halusin elää rauhassa kyläkauppiaana omalla kylällä.
Nyt on aika pitää neljänkymmenen vuoden aikana kertyneet lomat, tehdä metsätöitä, korjailla rakennuksia ja jatkaa marjastus- ja kalastusharrastuksia, ehkä käydä Amerikassakin.
– Kiitollisina asiakkaillemme lopetamme, toistavat Olavi ja Kyllikki.