Mikään ei ole pysyvää. Ei edes paperitehdas. Jämsän Kaipolan tehdasta ollaan sulkemassa ja asia koskettaa paitsi 450 työntekijää, myös välillisesti monia muita.
Vuonna 1961 nuori Mikko Flyktman vei ensimmäiset puukuormansa Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Kaipolan tehtaille ja nyt lähes 60 vuotta myöhemmin hän kuljetti sinne viimeiset kuusikuitunsa paperiksi jalostettavaksi.
– Meitä oli uuraislaisia automiehiä kolmella autolla viemässä silloin 60-luvun alussa. Esko Lahtinen sekä Iiska ja Eero Toivola omillaan ja meidän autolla Väinö, Matti ja minä. Puut vietin ensimmäisestä portista ja seinän vierustalla rivissä sitten seisoskeltiin ja odoteltiin, että mitäs nyt. Esko sitten pisti komian nahkapusakkansa päälle ja lähti sisälle kysymään, että missä puretaan ja paikka löytyi, Mikko Flyktman muistelee. Tuolloin kuljetettiin vielä käsin kuorittua puuta ja lastauskin tehtiin käsipelillä
Kaipolaa enemmän Flyktman on ajanut rekkakuormia Jämsänkösken tehtaille, mutta Kaipolaankin vuosien mittaan melko usein. Eikä pelkästään Mikko, vaan kuskina on ollut myös vaimo Riitta, lapsista Teemu, Petteri, Lauri (kuvassa Mikon ja ensimmäistä kuormaa vieneen automallin kanssa), Mervi ja Terhi ja lapsenlapsistakin Tero, Marko ja Niko.
– Muistan kun vuonna -80 vietiin kuormaa iltasella tehtaalle. autoja oli jonossa niin paljon, että piti aamuviiteen odottaa, ennen kuin sai kuorman purettua, Mikko muistelee.
Väsymys on automiehelle tuttu kaveri ja pienikin mahdollisuus lepoon on käytettävä hyväksi. Herätyskello on tärkeä kapine. Ennen se oli rämisevää mallia.
– Vaikka ei olisi kuin tunti lähtöön aikaa, niin herätyskelloa piti ruuvata ja nukkua se tunti. Tai jos tien päällä rupesi väsyttämään, niin muutama sekunti silmien lepuutusta levikkeellä auttoi taas jaksamaan.
Viimeisen kuorman jälkeen olo oli syystäkin hieman haikea.
– Ikävä yllätys tämä Kaipolan sulkeminen oli, ei tunnu hyvältä. Tämän kaltaiset uutiset luovaa suurta epävarmuutta tulevasta, Mikko Flyktman kertoo ja arvelee maailman muuttuneen myös siten, että enää ei koeta sellaisia pitkiä seisontalakkoja kuin ennen, jolloin lakot kestivät pisimmällään jopa kuusi viikkoa.
Hanna Lahtinen