Päiväkoti Helmi täyttää jo 10 vuotta. Vuonna 2011 toteutui monen uuraislaisen pitkäaikainen haave, kun yksityinen kristillinen päiväkoti Helmi perustettiin keskelle uutta Oikarin asuinaluetta. Yksityiset päiväkodit olivat tuolloin vielä verrattain harvinaisia. Palvelusetelien käytön yleistyminen on lisännyt yksityisten päiväkotien määrää koko Suomessa ja niitä on nykyään noin tuhat.
Päiväkotia ylläpitää Uuraisten kristillisen päiväkodin kannatusyhdistys ry, jonka puheenjohtaja on Päivi Paananen, Helmen johtajana on toiminut vajaa viisi vuotta Helena Veijonen.
Kristillisyys näkyy päiväkodissa arjen kristillisyytenä. Päiväkodin perusarvot ovat rehellisyys, tasa-arvoisuus, toisen ihmisen kunnioittaminen ja auttaminen, erilaisuuden hyväksyminen, asioiden ja ristiriitojen selvittäminen, anteeksipyytäminen, -antaminen ja -saaminen. Kunnallisissa päiväkodeissa esimerkiksi kirkollisiin juhlapyhiin liittyvät toiminnot mietitään nykyään hyvin uskontoneutraalisti, kristillisessä päiväkodissa saadaan yhä lukea ruokarukous ja laulaa suvivirsi.
Päiväkoti Helmestä työpaikkana kertoo jotain se, että kolme työntekijää, jotka aloittivat uudenkarheassa päiväkodissa työskentelevät siellä vieläkin.
Varhaiskasvatuksen opettaja Miia Nuppunen ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajat Johanna Finch ja Eila Kuntsi ovat hyvällä tavalla henkilöityneet Helmen tädeiksi.
Johanna Finchille Uurainen oli tuttu mummolan sijaintipaikka jo lapsuudesta, mutta suomen kieli ei niinkään tuttua. Suomalaisen äidin ja englantilaisen isän kanssa lapsuudenkodissa Belgiassa, englanti ja flaami usein jyräsivät suomen, eikä Johannalla ollut motivaatiotakaan suomen kielen ylläpitoon, ennen kuin hän ja miehensä päättivät muuttaa tänne. Pari vuotta muuton jälkeen Johanna aloitti Helmessä ja kielen outous lisäsi jännitystä, vaikka työkokemusta lasten parissa työskentelystä oli jo Belgiasta.
– Nykyään ajattelen ehkä yhä eniten flaamiksi, mutta omienkin lasten kanssa puhun useimmiten suomea. Alussa Helmessä jännitti kielen lisäksi uudet kuviot, mutta nopeasti arki alkoi sujua, Johanna sanoo.
– Eilen illalla palasin 10 vuoden takaisiin tunnelmiin ja muistan, että ihan pelkäsin, onko minusta tähän. Mutta tässä tämä on hyvin mennyt ja olen kouluttautunut työn ohessa lisää, Eila Kuntsi puolestaan sanoo.
Hänenkin mielestään aika on hujahtanut vallan nopeasti.
– Omat lapset ovat lähes aikuistuneet ja Helmessä on koettu monta vaihetta, joista kaikista on selvitty kunnialla. Yhteistyö Höytiän eskarin kanssa on aina sujunut loistavasti.
Tikkakoskelainen Miia Nuppunen aloitti Helmessä ystävänpäivänä 2011. Hänelle oli iloinen yllätys päästä Helmeen töihin.
Helmi on päiväkoti. Muutoksia päiväkotityössä kuluneen 10 vuoden aikana on, että nykyään puhutaan päivähoidon sijaan varhaiskasvatuksesta. Myös valtakunnalliset varhaiskasvatuksen perusteet muuttuivat vuonna 2018.
Miia Nuppusen työnkuvaan kuuluvat mm. varhaiskasvatuksen suunnittelu ja -toteutus yhdessä työtiimin kanssa sekä varhaiskasvatuskeskustelut vanhempien kanssa.
– Vasu-keskustelut ovat kiireetön hetki puhua lapsesta, keskittyä hänen asioihinsa. Uskon että vanhemmillekin on tärkeää jutella rakkaasta ja tärkeästä lapsestaan ihan rauhassa. Samalla tehdään varhaiskasvatussuunnitelma, johon kirjataan lapsen oppimisen tavoitteet sekä toimintatavat, kuinka tavoitteisiin päästään.
– Arviointikeskusteluissa arviomme lapsen taitojen lisäksi omien toimintatapojen toimivuutta ja vuoden mittaan tehdään korjausliikkeitä, jos on tarpeen. Mielestäni yhteistoiminta vanhempien kanssa on sujunut aina hyvin ja luontevasti, hän päättää.
– Isoimman muutoksen Helmen rutiineihin on ehkä tuonut tämä korona, mutta toivottavasti siitä pian päästään. Parasta ovat lapset. Se tunne, kun tulee töihin ja lapset ilahtuvat, on aina yhtä voimaannuttava. Huonoja puolia on tosi vaikea keksiä, ehkä joskus melutaso nousee aika korkealle. Lasten kanssa toimiessa tulee eteen toki välillä haasteita, mutta se on osa lasten kasvua. Se tuki, mitä työyhteisöltä saa auttaa valtavasti. Näistä ihanista työkavereista on tullut oikeita ystäviä. Stressiä työn takia en koe ikinä, Johanna Finch miettii.
– Miten meille onkin valikoitunut niin hyvin yhteen sopiva porukka. On hienoa kun töissä saa olla ihan oma itsensä, ikinä ei tarvitse esittää mitään, Eila Kuntsi lisää. – Kemiat kohtaa ja kaveria autetaan, Miia Nuppunen täydentää.
Päiväkoti Helmen arki soljuu nyt sujuvasti ja aina uudet lapsisukupolvet kasvavat ja kehittyvät, pienten alle 3-vuotiaiden ryhmä Helmiäisistä siirrytään Simpukoihin, joista vanhimmat ovat jo viisivuotiaita pikkueskareita. Tänä vuonna he eivät ole koronan vuoksi päässeet tutustumaan vielä eskariin.
– Hyvä aamu meillä on ollut tänäänkin, on ollut hyvät leikit ja kaverit paikalla. Aamulla kun tulin töihin, lapset olivat itse kehittelemässä jumppaa ja pyysivät taustamusiikkia. Itsekin innostuin jumppaamaan Fröbelin Palikoiden tahdisa, Eila Kuntsi sanoo.
– Tämä talvi on myös ollut leikkien kannalta aivan ihana, kun lunta on riittänyt. Pakkanenkaan ei lapsia haittaa, heille se on vain pukeutumiskysymys. Jäälyhtyjä on päästy jäädyttelemään, hiihtämään ja tietysti rakentamaan oikea lumikaupunki takapihalle, Eila, Johanna ja Miia iloitsevat.
Hanna Lahtinen