Uuraislaista pikkuista ponia on paiskattu komealla nimellä Kotirinteen Lakeija, mutta kavereitten kesken sanotaan Pöti. Pöti on pieni poni, jolla on suuri ego ja itse asiassa sillä on oma lakeija, Iton-hevonen, joka on pahasti läheisriippuvainen. Kun Pöti lähtee hoitamaan tärkeää kummihevosen tehtävää Uuraisten koulukeskuksella, Iton lähtee mukaan ja kun Pöti kärryinensä ottaa peräti kymmenen metriä etäisyyttä, Iton-heppa saa hirmuisen hepulin.
”Saan hepan nopeasti polvilleen jos haluan. Ja silloin se on ihan yhtä korkea kuin minäkin. Arvatkaas kuinka sen teen? Puraisen polvista tietenkin! Ja humps iso heppa putoaa maahan. Olen nimittain tosi nopea, ei se kerkeä minua yhtään väistellä kun syöksyn kuin herhiläinen puolelta toiselle. Sillä tavalla saan sen myös leikkimään kanssani. Se on olevinaan niin arvokas hieno vanha herra joka on kiertänyt kilpailuja ja asunut eri maassakin. Mutta kun saan sen leikkiin, se muuttuu taas varsaksi. Ja voi että me mennään lujaa! Tuuli vaan suhisee korvissa ja maisemat vilisee.”
Kummihevosen homma on Pötille mieluisa, sillä se saa runsaasti huomiota ja ihailua osakseen. Pötin omistaja Johanna Halttunen on itsekin opettaja ja innostui heti Kummihevoskampanjasta, joka on Suomen Hippos ry:n, Suomen Ratsastajainliitto ry:n ja Hevosalan kehittämiskeskus Hippoliksen yhteishanke. Hanke on tämän syksyn aikana yhdistänyt hevosia ja ihmisiä ympäri Suomen. Kummihevosia on reilusti yli sata.
”Karsinassa mulla on keskellä vessa. Siihen teen yöllä semmosen kakkakeon. Ja illalla kun tuun tarhasta takaisin, niin tarkistan, että emäntä on putsannu huolella kaikki kikkareet pois. Ja sitten aloitan uuden keon tekemisen. Tarhassa mulla on monta vessaa. Ja jos heppa tekee kakat, niin käyn äkkiä niitä vähän nuuhkimassa ja teen siihen päälle omat kakat. Emäntä sanoo, että se on orien tapa ja mun ei tarttis sitä tehdä kun olen ruuna enkä ori. Mut mä tykkään, että mun kakat on päällimmäisenä!”
Uuraisten eskari valikoitui Pötin kummiluokaksi, koska eskarilainen Olivia Neuvonen on Pötin vanha tuttu ja käy hoitamassa sitä säännöllisesti ja Olivian opettaja Eija Lehtinen puolestaan Johannan oman Pyry-pojan eskariope vuosien takaa.
– Kummihevostoiminnasta nauttivat sekä lapset että hevoset. Eikä tämä toki vastenmielistä ole minullekaan, sillä minusta on kiva tuoda hevosen elämää lähemmäksi lapsia, siten he ehkä ymmärtävät eläimiä paremmin ja osaavat kohdella niitä oikein, Johanna Halttunen sanoo.
– Pötistä on puhuttu eskarissa paljon ja opittu monenlaista kotieläimistä kuin vahingossa, Eija Lehtinen kertoo.
”Meidän talviheinät on semmosissa isoissa valkoisissa palloissa ja yksi kestää meillä kuukauden. Heinä-Jussi toi ne pallot isolla John Deerellä pihaan jo elokuussa. Emäntä tilaa aina semmoista heinää, missä on vähän sokeria. Emännän mielestä karkkipäivä ei voi olla joka päivä. Siitä voi tulla ponikin kipeäksi.”
Kummihevostoiminnassa heppa tuo tervehdyksensä kummeilleen ja kertoo hevosen arjesta esimerkiksi kirjeiden ja kuvien muodossa. Nenätysten ja turvatusten tapaamiset ovat tietysti kummitoiminnan tähtihetkiä. Lasten lisäksi kummeina voivat toimia esimerkiksi vanhankodin asukkaat, jolloin hevonen nostaa luonnollisesti monenlaisia muistoja mieleen.
Marraskuinen päivä, jolloin eskarilaiset ja Pöti tapasivat, ei olisi voinut olla harmaampi. Vaikka tapaamisen riemu mieliä valaisikin, sekä Pöti, että eskarit odottavat jo kovasti oikeaa talvea.
”Mulla on jo aika paksu talviturkki ja emäntä sanoo, että alan muistuttaa nallekarhua. Partakin on mulle kasvanut! Mutta talvea ei vaan kuulu. Mulle tulee hirmu helposti hiki! Kun käyn lenkillä, mä olen ihan litimärkä ja mun pitää käydä suihkussa, ja sit kestää tosi kauan kun mun turkki kuivuu. Ja taas pitää laittaa se takki, kun emäntä pelkää et mä vilustun jos menen ulos tuuleen märässä turkissa. Hohhoijaa!”
Kursivoidut osat otteita Pötin kirjeistä eskarilaisille, kirjurina on toiminut Johanna Halttunen.