Kulttuuri on hyvinvointia

Minna Vilenius on toiminut Uuraisten kirjastonjohtaja-kulttuurituottajana toukokuun alusta.
Virka on uusi ja aika monta vuotta ehtikin kulua niin, ettei kulttuuri näkynyt suoraan yhdenkään kunnan työntekijän nimikkeessä. Kulttuurilautakuntakin lakkautettiin vuosikymmeniä sitten. Kyllä Kuukalla kulttuuria on silti tuotettu ja tarjottu, melko monipuolisestikin. Kulttuuria on pompoteltu kirjaston ja vapaa-aikatoimen välillä, mutta yhdelläkään työntekijällä ei ole ollut työajan puitteissa liikaa aikaa paneutua asiaan. Vireät yhdistykset ja harrastajateatterit ovat olleet tärkeässä osassa kulttuuritarjonnan ylläpitämisessä. Kunnassa on tarjolla myös Jyväskylän kansalaisopiston ja Ala-Keiteleen musiikkiopiston kursseja ja yhteistyö niiden kanssa sekä kotiseutumuseo kuuluvat myös kulttuurituottajan toimenkuvaan.
Kulttuuri-aitta on maakunnallinen yhteistyökumppani ja uusien hyvinvointialueiden myötä on kehitetty myös uusi organisaatio nimeltään Taikusydän, joka on kulttuurihyvinvoinnin valtakunnallinen yhteyspiste ja yhteistyöverkosto ja tarkoitettu nimenomaan aikuisväestölle.
Nyt kun kunnassa on kulttuurituottaja, vapaa-aikasuunnittelijan työnkuva on selkeästi enemmän liikuntapainotteinen.
– Vierastan ajatusta, että kulttuurin ja liikunnan pitäisi kilpailla keskenään. Itsensä kanssa voi kilpailla ja asiat voi pyrkiä tekemään paremmin ilman, että se on keneltäkään tai miltään pois, Vilenius sanoo.
Minna Vileniuksen cv on kilometrien mittainen ja paljon hän on kiertänyt työrintamalla myös maantieteellisesti. Teatteritaiteen maisteriksi hän valmistui vuonna 2007 ja sitä edelsi vät jo monipuoliset kulttuuri-, nuoriso- ja yhteiskunnallisen alan koulutukset. Työ- ja asuinpaikkoihin hän ei ole jämähtänyt, vaan on kiertänyt Pihtiputaalta Helsinkiin ja Lieksasta Oulaisiin. Ennen Uuraista hän työskenteli Ylivieskassa ilmaisutaiteen ja teatterityön opettajana.

Uuraisilta kuitenkin kaikki alkoi. Kunnansihteeri Urho Vileniuksen tytär vietti lapsuutensa 60-70-luvuilla Uuraisilla. Isä Vilenius kirjoitti aikoinaan pakinoita PaikallisUutisten edeltäjään Jyväskylän Ympäristölehteen nimimerkillä Uurasti. Lapsuuteen liittyy myös suuri suru, kun Minnan pikkusisko menehtyi. Tämä sai Vileniuksen perheen aikoinaan lähtemään Uuraisilta.
– Uuraislainen tausta tuo itselleni jonkinlaista lämpöä ja ymmärrystä ja haluan olla uuraislaisten puolella. Aikaisemmin minulla on ollut mielenkiintoisessakin työssä tunne, että olen jotenkin keikalla. Nyt ei tunnu yhtään siltä ja kyllä tuo raitti vain tuntuu kivalta, hän sanoo.
Suomi on suuri maa ja myös suhde kulttuuriin vaihtelee eri puolilla maata.
– Lieksassa ollaan todella yhteisöllisiä ja mielialat menevät ylös ja alas kuin vaaramaisema, Länsi-Suomessa taas ollaan tasaisempia. Keski-Suomessa vaikuttaa keskipakoisvoima, se pitää löyhästi yhdessä, mutta täällä katsotaan vähän väärällä tavalla omaan napaan, oma itsetunto on huono ja toisen nostamista pelätään, hän määrittelee.
Minna Vilenius pääsi viime kesänä käytännön tasolla heti tarttumaan toimeen, sillä Uuraisten viikkoa vietettiin kahden koronavuoden jälkeen oikein kunnolla.
Kesän jälkeen hän on pystynyt rakentamaan työnkuvaansa hieman pitkäjänteisemmin ja myös tutustumaan esimerkiksi Uuraisten kouluihin ja oppilaisiin. Tällä viikolla vietetään syyslomaa ja se tarkoittaa ilmaisutaito- ja teatterityöpajoja koulukeskuksen auditoriossa. Myös Valon Kylän suunnittelu on käynnissä. Tulossa on myös teatteriretki Jyväskylän kaupunginteatteriin Suruttomat-musikaalia katsomaan 12.11., ilmoittautuminen on käynnissä.
Uusien järjestelmien opettelu ei ole ollut työn hauskin puoli, mutta kuuluu työnkuvaan.
– Kommunikaatio ihmiseltä ihmiselle on tärkeintä ja esimerkiksi somea vierastan aika lailla, vaikka silläkin on paikkansa. Pyrin siihen, että esimerkiksi kaikki koululaiset voisivat tehdä yhdessä asioita. Nuorisoteatterista haaveilen, sillä se on ala, jonka osaan parhaimmin ja se on kokonaisvaltaista tekemistä, johon voi liittää paljon muita osa-alueita
Kulttuuria on Minna Vileniuksen mielestä kaikkialla, mutta varsinainen sivistyksen koti on kirjasto.
– Kirjasto on kulttuurin kärki, täällä on kaikki ja kirjasto palvelee oikeasti kaikkia kansalaisia vauvasta vaariin. Suomalaisella kirjastolaitoksella on hieno menneisyys ja toivottavasti vielä upeampi tulevaisuus.
Uuraisten kirjaston tarjontaa hän pitää loistavana kokoonsa nähden, mutta
– Haaveilen syvällisistä ja filosofisista keskusteluista, kirjailijavierailuista ja rauhoittumisesta. Kaiken ei tarvitse koskettaa massoja ollakseen tärkeää, hän mietiskelee.
Olennaisimman hän tiivistää runoksi:

Sielun, sydämen sen suuren tuntemattoman saaren,
tahtoisin löytää
jokaisesta ihmisestä.

En pystyttääkseni maamerkkiä
koskemattomalle mantereelle,
en laittaakseni lippuani
valloitetulle vuorelle.
Vaan ymmärtääkseni kiittää
ehtymättömästä elämästä.

Puroja tai
vuolaita ihmisvirtoja,
mereksi muuttuvia,
sumuksi haihtuvia,
ei voi kyyneleittä kohdat
a.

Hanna Lahtinen

Avainsanat: