Jyväskylän Nyrölässä keskisen Suomen vehreillä kunnailla asuu tyytyväinen mies. Hyvää mieltä hyrisevän Jouko Asikaisen, 78, vuosikymmenten työ kotikylän ja kaupungin hyväksi on saanut korkean tunnustuksen. Tasavallan presidentti on myöntänyt hänelle kotiseutuneuvoksen arvonimen.
– Koen tämän hyvin arvokkaana asiana, sillä olen vain maalaispoika periferiasta. Jyväskylään myönnetyt kotiseutuneuvoksen arvonimet voi laskea yhden käden sormilla. Tottakai olen tästä kiitollinen ja ylpeä, sanoo Jouko vaatimattomana.
Jouko on sitä ikäluokkaa, että työhön tartuttiin jo lapsena. Vuonna 1962 hän osti vanhemmiltaan niin sanotun rappiotilan vielä alaikäisenä. Hänelle nimettiin hänelle sen vuoksi holhooja. Nuori isäntä tarttui riuskasti työhön. Hän teki metsätöitä ja ajoi hevosella puutavaraa. Traktorikortin hän sai nimismieheltä heti kättelyssä jo poikasena. Suomalainen traktori on häntä aina kiinnostanut. Talossa oli jo vuonna 1951 Valmet ja Jouko ajoi sitä jo 8-vuotiaana ja siitä lähtien eri traktoreilla nyt ja edelleen. Traktorivuosia hänelle kertyy 71, mikä lienee erikoinen ennätys tässä maassa.
Ansioillaan Jouko osti traktorikaivurin ja vaihtoi sen pian toiseen käytettyyn.
Siitä alkoi 35 vuoden urakointityö, joka tuotti niin hyvin, että kotitilan rakennuskanta voitiin uusia vuosien aikana. Kaivuria työtoverina hän arvostaa syvästi.
Kotitila onkin kukoistuksessaan. On tasaista nurmikkoa, tyylikkäitä kukkapenkkejä, pieni lampi, saunoja ulkona kaksittain, ja monenlaista rakennusta, niistä suurimpia keräilyesineille rakennettu kokonainen halli. Vaimo Marjatta on ollut kodin ihminen. Hän hoiti lapset ja karjan ja hänen kädenjälkensä näkyy kodissa. Jouko myöntääkin vaimon suuren merkityksen elämässään.
– Aina on ollut koti siisti, ruoka pöydässä ja puhtaita paitoja komerossa. Vaimo on tehnyt mahdolliseksi minun työni ja perhe on ollut voimavarani, sanoo Jouko kiitollisena.
Nuoresta pitäen Joukon työsarka ulottui kotitantereita kauemmaksi. Ensimmäinen luottamustehtävä hänellä oli sosiaalilautakunnan varajäsenyys. Kunnanvaltuustoon hänet valittiin vuonna 1992. Kotikylä Nyröläkin aivan huusi toimijaa. Kyläyhteisön talkoot tarvitsivat tekijää, koulu 30 vuoden taistelun olemassaolostaan. Sen lakkauttaminen sattui syvästi. Iloa tuotti kyläkirjojen valmistuminen hänen jäsenenä ja sitten johtamansa toimituskunnan avulla. Jouko on myös Nyrölän metsästysseuran perustajajäsen. Yhteistyöllä on saatu kylälle katuvalot ja kyläkaava. Keskustapuolueen paikallisosastoon Jouko on kuulunut koko ikänsä. Hän on ansainnut luottamusmiesverolla puolueelle huikean summan ja puolueen taholtakin on tullut joitakin onnitteluja.
Riemullisia tapahtumia Joukolle olivat kyläyhdistyksen yli 20-vuotisen puheenjohtajuuden aikana Nyrölän valitseminen Vuoden kyläksi ja valtakunnallisessa kyläkilpailussa toiseksi tuleminen, Vuoden liikuttajan ja Pro-maakunnan tittelit ja supersuositun luontopolun perustaminen. Maamittaustoimituksiin hänestä tuli uskottu mies. Kaiken kruununa oli hullunrohkean Kalllioplanetaario-idean toteutuminen.
Periferian poikaa kutsuivat kotikylääkin laajemmat kunnalliset luottamustoimet. Lähes 30 vuoden kunnanvaltuustoura poiki lukuisia muita luottamustoimia, valtuuston varapuheenjohtajuuden ja jäsenyyksiä ja puheenjohtajuuksia teknisessä ja sosiaalilautakunnassa, yhteistyötoimikunnassa, tiejaostossa, kaksi kautta maakuntaliitossa ja jätepuhdistamon hallituksessa 16 vuotta.
Kun Nyrölästä sitten tuli osa Jyväskylän kaupunkia, Joukoa yhä tarvittiin. Tuli eteen tehtävät kaupunginvaltuustossa, tulevaisuuslautakunnassa, tiejaostossa, rakennelautakunnassa ja joukkoliikennejaostossa. Ongelmaisen soratien varrella asuvaa kutsui myös tietoimitusten puheenjohtajuus. Mielenkiintoisia tehtäviä ovat olleet maakuntajohtajan ja monen kunnanjohtajan valinnat.
Toimintaryhmä Jyväsriihen perustamisen ja jäsenyyden avulla vaikutus ulottui naapurikun-tiinkin. Joukolle on yhä hyvin tärkeä Keski-Suomen Sotainvalidien sairaskotisäätiön hallitus.
– Vaikka vaikuttamisurani alkaa olla loppusuoralla, koen hyväksi tehdä työtä sotainvalidien eteen. Veteraanien ansiosta omakin työsarkani on ollut mahdollinen. On arvokasta auttaa vapauden puolesta taistelleita, toteaa Jouko.
Joukon erikoisosaamista on myös kaivojen paikkojen katsominen, lähes jokaiseen on tullut vettä. Työtä tehneet kädet taipuvat myös pianonkoskettimille. Hän on soittanut hautajaisissa ja muissa juhlissa ja opiskellut musiikkia kansalaisopistossa. Sotilasarvoltaan hän on alikersantti.
Joukon lapset Markku, Sirpa ja Risto ovat tuoneet Joukolle ja Marjatalle myös rakkaita lapsenlapsia, todellisia aarteita. On historianopettajaksi valmistuva, erityisvarhaiskasvatusopettaja ja raskaskoneasentaja. Nuorimmat lapsenlapset ovat vielä peruskoulussa ja lukiossa.
Joukon kodin ulkopuolinen työ alkaa olla vähenemässä, mutta terveen eläkeläisen elämä on parhaimmillaan.
– Kaikki me kuitenkin kerran täältä lähdemme. Tärkeintä eivät ole lähtöseremoniat, vaan se, mikä meitä on vastaanottamassa.
Tellervo Lehtoranta