Maaretta Tukiainen on kirjailija, sisustusarkkitehti ja podcast-juontaja – muun muassa. Tukiainen syntyi Helsingin Pihlajamäessä, eli lapsuutensa Uuraisilla ja on asunut viimeiset kaksi vuosikymmentä Helsingin Tapanilassa. Pihlajamäkeä ja Tapanilaa yhdistää maantieteellinen läheisyys, Tapanilaa ja Uuraista maanläheisyys. Maaperä on se, mitä Maaretta tarvitsee kodiksi.
Mistä olet kotoisin?
– Olen kotoisin Helsingistä. Syntyessäni perheeni asui Helsingin Pihlajamäessä, joten kun minulta kysytään, mistä tulen, vastaan, että Helsingistä. Siellä olen syntynyt ja asunut suurimman osan elämästäni.
Miten Uurainen näkyy elämässäsi nyt?
– Koen olevani tapanilalainen. Yhtymäkohtia Uuraisiin siinäkin kuitenkin on: Tapanilan sanotaan olevan yhteisö ja kylä, ja lisäksi synnyinkotini Pihlajamäessä on vain muutaman kilometrin päässä sieltä. Olen tainnut palata juurilleni useammassakin merkityksessä.
Milloin ja missä asuit Uuraisilla?
– Asuin Uuraisilla 1970-luvun alusta 80-luvun puoliväliin Multiantien varressa sijaitsevassa isäni virka-asunnossa perheeni kanssa.
Onko Uurainen koti? Miksi, miksei?
– Siellä on ollut yksi lapsuudenkodeistani, se merkittävin. Eniten minulle siinä merkitsi luonto. Uskon, että mahdollisuus luovuuteen, leikkiin metsissä ja niityillä, on vaikuttanut minuun suuresti. Uuden keksiminen on hyvinvoinnilleni tärkeää.
Puhut luonnosta paitsi luovuutta ruokkivana, myös palauttavana osana elämääsi. Kerro lisää.
– Asuin kumppanini kanssa väliaikaisesti Arabiassa kerrostalossa, josta näkyi merelle. Kotiin nouseminen tai sieltä laskeutuminen hissillä tuntui vieraalta. Vaikka koen olevani moneen ympäristöön sopeutuva, olen nyt tunnistanut, että jos maanpinta ei ole lähellä, jokin puuttuu.
Luovaa työtä tehdessä elän paljon mielikuvissa, päässä. Koti, jossa kädet saa multaan, palauttaa myös mielen maantasalle. Minulla täytyy olla oma maapläntti ja tällä hetkellä se on meidän takapiha ja puutarha.
Jos Uuraisilla kerättäisiin ennätyksiä, mitä olisit kaikista eniten?
– Ehkä eniten alaa vaihtanut tai ammatteja opiskellut… Se ei ole välttämättä vain hyvä asia.
Milloin olet kokenut olevasi kaikista kauimpana Uuraisilta?
– Työskennellessäni Subin kanavajohtajana olin kiireisyyteni takia etäimmällä vanhemmistani. Nykyään puhun heidän kanssaan viikoittain puhelimessa, ja heidän kauttaan kuulen myös Uuraisten kuulumisia laajemminkin. Tavallaan olen nykyään lähempänä Uuraisia kuin vuosiin.
Mistä haaveilet loppuviikolle, -kuulle, -vuodelle?
– Minulla on työn alla keskeneräinen kirjoitusprojekti. Toivon hyvää kirjoitusvirettä luovaan työhön sen parissa sekä tietysti myös onnistunutta lopputulosta. Toukokuussa kevät saapuu meidän kodin puutarhaan. Jännitän jo etukäteen, nousevatko syksyllä istuttamamme kukkasipulit maasta sekä miten kolme magnoliapuuta ovat selvinneet talvesta.
Entä loppuelämälle?
– Terveyttä, pitkää ikää sekä iloa elämän pienistä, arkisista asioita. Kaikkein tärkeintä minulle on kuitenkin mahdollisuus saattaa maailmaan itselleni merkityksellisiä luovia hankkeita, joita tehdessäni toivottavasti oivallan myös jotain uutta elämästä.
Mimmi Ahonen
Ulkouuraislaiset on juttusarja, jossa Uuraisilta poismuuttaneet kertovat maailmasta Uuraisten ulkopuolella, omasta ajasta Uuraisilla, syistä palata tai syistä lähteä. Juttusarjan tekijä on syntynyt Höytiällä, ollut teineimmillään Tampereella ja opiskelee tällä hetkellä dramaturgiaa ja näytelmän kirjoittamista Helsingissä.
Vinkkaa ulkouuraislaisesta, jonka elämästä ja suhteesta Uuraisiin haluaisit lukea paikallislehdessä:
ahonenmimmi@gmail.com, p. 045 1275 788.