Jokainen edellistä viileämpi syysaamu aiheuttaa tänä syksynä huolta monessa omakotiasujassa. Erityisesti heissä, joiden talo lämpiää sähköllä ja edullinen määräaikainen sähkösopimus on juuri umpeutumassa.
Huoli on näkynyt suoraan polttopuukauppiaan arjessa. Kyselyt seuraavan talven polttopuista alkavat yleensä elo-syyskuussa, nyt puhelin pirisi jo heinäkuussa tiuhaan.
– Päivittäin tulee yhäkin kyselyjä, mutta kaikki on jo myyty, sanoo Klapico-yrityksen yrittäjä, 65-vuotias Arto Veijonen Uuraisten Höytiältä. Tällä hetkellä hän toimittaa klapikuormia asiakkaidensa liitereihin ja varastoihin. Veijosen tavaramerkiksi on muodostunut hyvä palvelu ja asiakaskunta on pitkälti vakiintunutta. Valtaosa klapikuormista menee Jyväskylään tai Muurameen, kotikuntaan vähemmän. Tänä vuonna kyselyjä on tullut paljon myös Petäjävedeltä.
– Yhden miehen yritykselle 500 pinokuutiota vuodessa on maksimimäärä. Heittokuutioissa se tarkoittaisi 900 kuutiota. Kerroin on 0,6, Veijonen kertoo. Suuri osa klapiyrittäjistä on yksinyrittäjiä ja Klapico on yksi suurimmista toimijoista Jyvässeudulla.
Vaikka Veijonen ja moni muukin yrittäjä joutuu myymään nyt eioota, ei lisääntyneeseen tarjontaan vastaaminen ja myytävän polttopuumäärän lisääminen ole ihan yksinkertaista. Siksi polttopuupula ei ole tuonut kovin montaa uutta yrittäjää alalle.
– Klapit ovat yli 90-prosenttisesti koivua ja koivurangan saatavuus on monelle vaikeaa. Minulla on hyviä suhteita maanomistajiin, joilta saan ostettua koivua suoraan, mutta yleensä koivukuitu menee puukaupassa yhtiöille, eikä sitä saa kokonaisuudesta irrotettua, hän kertoo. Luonnollisesti myös kuivatus ottaa aikansa.
Itse Veijoset polttavat mielellään kaikenlaista puuta, mutta markkina-arvoa sekapuulla ei juurikaan ole. Nähtäväksi jää, tuoko koivupula asennemuutoksen, sillä esimerkiksi leppä antaa saunaan lempeät ja kosteat löylyt, toisin kuin kipakka koivu.
Arto Veijosen vanhempien 50-luvulla rakentama Ketolan talo ja maatila kertovat tarinaa Suomen sodanjälkeisestä historiasta ja maaseudun murroksesta. Maatalous kävi läpi monet vaiheet, ennen kuin maanviljelijästä tuli lopullisesti klapiyrittäjä.
Myös samankaltaiset lämmitysjärjestelmän muutokset on koettu monessa muussakin talossa. 60-luvulla pönttöuunit lensivät ulos ja keskuslämmitysputket vedettiin lattian alle. Siellä ne ovat edelleenkin, mutta eivät käytössä. Polttoaineena Ketolassa on käytetty puuta, öljyä, haketta ja pellettiä. Sittemmin on siirrytty suoraan sähkölämmitykseen, jota täydennetään ilmalämpöpumpulla ja leivinuunilla. Uusin hankinta ovat 10 aurinkopaneelia katolla. Sisäyksikköä Ketolan tuvassa Arto Veijonen seuraa mielenkiinnolla.
– Tänään sähköntuotos on ollut 1,8 kilowattia, hän tarkistaa noin yhden aikaan pilvisenä iltapäivänä.
– Uskon, että maaliskuusta elokuuhun tullaan olemaan sähkön suhteen omavaraisia ja sähköä riittää myytäväksikin. Investointina järjestelmä on yhä kallis, tämä meidän hiukan alle kymppitonnin. Hinnat ovat kuitenkin tulleet alaspäin samalla kun tekniikka on kehittynyt, hän kertoo.
Tällä hetkellä aurinkosähköjärjestelmän takaisinmaksuaika liikkuu 5-20 vuoden laajahkossa haarukassa ja jonnekin sen keskivaiheille Arto Veijonenkin arvelee oman hankintansakin sijoittuvan. Järjestelmän asennuksesta saa kotitalousvähennyksen.
– Ehdottomasti aurinko on tulevaisuuden energiamuoto. Maailma muuttuu, osin omituiseenkin suuntaan. EU on esimerkiksi viemässä puulta uusiutuvan energian statuksen, Arto Veijonen sanoo.
Hanna Lahtinen