Komposti on biologisesti hajoavaa orgaanista jätettä, siis kasvi- ja eläinperäisiä aineita, joita eliöt hajottavat. Kompostin ja tunkion ero on siinä, että tunkiossa on vallalla anaerobiset bakteerit eli hapettomassa tilassa elävät mädättäjäbakteerit, kompostissa aerobinen hajotus on pääosassa ja makrohajottajien osuus on merkittävä. Kompostoinnin tuote, kompostimulta, on hyvä kasvualusta kasveille.
Jätehuoltoviranomainen tekee kompostitarkastuksia Uuraisilla viikolla 23. Kunnallisten jätehuoltomääräysten mukaan biojäte tulee lajitella joko omaan astiaan tai kompostoida omatoimisesti tai käsitellä muulla jätehuoltoviranomaisen hyväksymällä tavalla.
Sammakkokankaan toimitusjohtaja Outi Ruuska kertoo, ettei jäteyhtiö Sammakkokangas tarkista komposteja, sitä tekee Sydän-Suomen jätelautakunta.
Sammakkokankaan taholta voidaan kyllä antaa neuvoja, jos kompostointiapua tarvitaan, sillä biojätteen lajittelu on pakollista.
– Usein ihmiset kyselevät, miksi komposti ei lämpene. Niin käy, jos komposti ei saa riittävästi täytettä. Liian pieni määrä kompostoitavaa ainetta ei pysty pitämään prosessia aktiivisena ja tasaisena. Yhdestä taloudesta ei aina kerry niin paljon biojätettä, että kompostori alkaisi muhia. Tällainen ongelma esiintyy usein talvella. Komposti jäätyy, mutta jäätyminen ei ole mitenkään vahingollista. Jään sulaminen kompostista tuo siihen matoja ja toukkia. Sekaan on hyvä sekoittaa kariketta tai liiterin alustaa, niin kesäaikaan komposti helpommin pärähtää käyntiin, toteaa Outi Ruuska.
– Ensinnäkin ruokaa pitää tehdä niin, ettei sitä jää tähteeksi ja pois heitettäväksi, ja jos jotain sattuu jäämään, sen syövät kanat ja koirat, sanoo Niittyvillan emäntä Marjo Kohvakka Uuraisten Kyynämöisiltä Sääkspään rannalta. Hän on kahden kompostorin omistaja. Marjon mielestä kaikki eloperäinen pitää palauttaa luontoon, mutta komposti ja kompostoiminen ei suinkaan ole itsetarkoitus, vaan silläkin on hyötynäkökohta.
Marjolla on ison kiven muotoinen Biolan-kompostori. Kun komposti on valmista, sisus levitetään peltoon ja mullataan. Pellolla kasvatetaan auringonkukkaa ja hunajakukkaa mehiläisiä varten. Komposti rikastuttaa ja parantaa maan biomassaa, lierot tykkäävät. Kun kompostin levittää avomaalle se on peitettävä heti ja huolellisesti, muuten talon pörröturkit kiinnostuvat hajusta ja pyörivät ja maistelevat mahdollisia sattumia.
Pienempi vihreä kompostori on käytössä silloin kun iso on täyttynyt ja on meneillään jälkikompostoituminen, eikä isoon voi heittää uutta materiaalia.
Kompostiaineksen väliin lisätään hillitysti kanankuiviketta ja sitä möyhennetään talikolla. Tästä saadaan tarvittavaa typpeä, eikä muuta kompostikäynnistäjää tarvita. Kompostin pohjassa on pieniä reikiä. Sieltä mahdollinen neste valuu maahan. Talouskompostorin on oltava niin tiivis, etteivät jyrsijät pääse ilmaiselle aterialle. Tuhka ei kuulu kompostoriin, vaan se levitetään marjapensaille.
Kohvakoiden kompostiin laitetaan kaikkea eloperäistä: kahvinporot ja suodatinpussit, sitrushedelmien ja perunoiden kuoret, kalanperkeet, haravointijätteet. Syksyisin materiaalia kompostiin kerääntyy eniten: mehumaijasta marjojen ja omenoiden kuoret ja siemenkodat, kurpitsan kuoret, vihannesten naatit, luumun kivet ja väliin kuiviketta. Kompostia hämmennetään tarvittaessa, laitojen viileämmät aineet käännetään kuumempaan paikkaan keskelle, jolloin myös kärpäsen toukat saavat kyytiä. Joskus kompostiin on kaadettava kiehuvaa vettä, jos toukkia alkaa olemaan liikaa.
Mansikkatilalla ei mansikanlehtiä kompostiin laiteta. Koska tilalla ei käytetä torjunta-aineita, saattaa huonosti kompostoitunut kasvimateriaali päästä levittämään tuholaisia seuraavalle palstalle. Samoin koiran jätökset tarjotaan koristepensaille ravinnoksi. Eläimillä voi olla tauteja, jotka kompostista leviäisivät. Myöskään vauvan vaipat eivät kuulu kompostiin, ne ovat sekajätettä.