Lanka ja kuitu kiinnostaa tänä päivänä yhä useampaa kuluttajaa ja käsityöharrastajaa. Langan valmistus eli kehräys on Taitoliiton valitsema käsityötekniikka vuodeksi 2023. Se on myös on käsityöharrastajien keskuudessa selvästi nouseva trendi. Kehräykselle on omistettu oma viikkokin tammikuussa. Kehräystä kokeilevalle villa on helpoin materiaali tutustua kehräyksen tekniikkaan. Uuraisilta löytyy vielä joitakin taidon osaajia. Yksi heistä on Raili Hytönen.
– Kävin kerran rukin kanssa vanhainkodilla. Vanhusten suut vetäytyivät hymyyn jo rukin nähdessään ja monilta sujui kehrääminenkin, kertoo perinnekäsitöiden moniosaaja Raili Hytönen.
Raililla on rukki lapsuudenkodissaan Kotaperän Taakalassa. Se on hänen äitinsä Hilda Lahtisen perua, pieni ja kaunis kuin koru. Koko rukki on käsitelty ootrausta muistuttavalla tekniikalla, poljin on kapea ja siro, pyörä taitavasti koristeltu, nyörit ohuet ja valkoiset, lyhdyn tekemisessä on nähty vaivaa, ämmä ja ämmän ruuvi kauniisti sorvatut ja ohuet valkoiset nyörit lujat. Harvoin käytettynä rukki kaipaa vähän rasvausta ja silloin liipotin nousee ja laskee sulavasti. Rukki on reippaasti yli satavuotias.
Pienenä Raili teki kaikkea sitä, mitä äitikin. Kehräystäkin hän sai opetella. Vähän toisella kymmenellä olevalle tytölle kehräys ei ollut helppoa, mutta kun äiti otti tuvan nurkkauksesta kattoon kiinnitetyn rukin esille, oli riemun hetki. Raili kehräsi sekä villaa, joka oli ensin karstattu leppeiksi ja myöskin pellavaa, siistiksi harjattua ohuen ohutta kuitua.
Villalangasta tehtiin sukkia, lapasia ja villapaitoja. Pellavalanka käytettiin pyyhkeiden, lakanoiden ja pöytäliinojen aineeksi. Raili muistaa ajan, jolloin Kotaperän nyt satavuotiaassa ompeluseurassa kehrättiin ja miehet kerivät lankaa usein hyvinkin tiukoiksi keriksi, mistä heitä kovin toruttiin.
Ohut lanka kerrattiin. Näin saatiin kaksi- ja kolmekuituista lankaa ja paksumpaakin. Nykyisin villa viedään kehräämölle ja sitten kehrätään langaksi ohuesta villasuikaleesta ja kerrataan tarvittaessa.
Pari vuotta sitten Uuraisten Marjoniementilalla pidettiin kehruukurssi, johon Virpi Lapinoja osallistui. Karstat ja värttinät tulivat tutuksi, vaikka lanka tulikin röpelöistä ja eripaksuista. Mukana kurssilla Virpillä oli kummityttö, joka sen käytyään hankki rukin ja tarvikkeet ja lopulta kehräsi langat omaan villapaitaan.
– Karstaus, kehruu ja kertaaminen ovat arvokkaita perinnetaitoja, joihin voi jäädä koukkuunkin, kertoi Virpi.
Taitoliiton toiminnanjohtaja Minna Hyytiäinen kannustaa kokeilemaan kehräystä. Hänestä kehräykseen tutustumisesta aukeaa aivan uusi maailma erilaisiin kuituihin. Yhä useammin langoissa hyödynnetään esimerkiksi erilaisia kierrätettyjä kuituja. Tämä on mahdollista myös omia lankoja kehrätessä.
– Vaikka kehräys saattaa kuulostaa hieman vanhanaikaiselta ja hankalalta, niin alkuun pääsee helposti ja tähänkin tekniikkaan on helppo hurahtaa. Kehräyksen toistuva liike on ihanan meditatiivista ja rentouttavaa, kertoo Minna.
Tellervo Lehtoranta