Kun Joanna ja Tiitu tapaavat, ilmassa leijuu rauha ja yhteisymmärrys. Kavereiden kesken ei sanoja tarvita.
Joanna Noponen tuli mukaan heppakaveritoimintaan reilut puoli vuotta sitten ja saikin kaverikseen ihan parhaan islanninhevosen Thydur frá Kirkjulundin, eli Tiitun, Marjoniementilalta. Kaupan päälle tuli ihminen, Katja Kiukkonen, joka hänkään ei ole hullumpi ja jonka jämäkän luontevassa ohjauksessa kaveruus on edennyt. Rohkeus käsitellä isoa eläintä on kasvattanut taitoja ja uskallusta myös muilla elämänalueilla.
– Minulla ei ole mitään sosiaalipedagogista koulutusta, vaan olen ollut tapaamisissa ihan oma itseni ja opastanut hevosten kanssa toimimista tavalliseen tapaan. Joanna on reipastunut tosi paljon ja olemme yhdessä tehneet vaikka mitä juttuja. Heppakaveruus ei suinkaan ole pelkkää ratsastusta, vaan kaikenlaista hevosen kanssa puuhailua, kuten harjausta ja sukimista tai harjan letittämistä. Suhde hevosen ja ihmisen välillä muodostuu näin paljon syvemmäksi kuin pelkästään ratsastamalla. Minulla käy myös lapsia ja aikuisia, jotka haluavat vain ratsastaa ja se on minusta jopa surullista. Toivottavasti Joanna on saanut hyviä kokemuksia heppakaveruudesta, Katja Kiukkonen kertoo.
Joanna vahvistaa pontevalla nyökyttelyllä ja iloisella hymyllä, että näin on tosiaan käynyt. Ennakkoon hänellä ei ollut hevosista kokemusta. – Joanna laskee öitä, milloin seuraavan kerran pääsee Tiitua ja Katjaa tapaamaan, paljastaa Joannan äiti Eija.
Heppakaveritoiminta on Mannerheimin Lastensuojeluliiton kaveritoiminnan uusin muoto ja Joanna on ollut ensimmäinen, joka siitä on päässyt Uuraisilla nauttimaan. Myös toinen talli, Tanja Soukan ravitalli, on tulossa mukaan toimintaan.
Hevostelu on terapeuttista kenelle tahansa, mutta erityisesti lapsille tai nuorille, jonka elämässä asiat tahtovat mennä solmuun, mielessä myllertää, kaverisuhteet takkuavat tai kasvaminen kohti aikuisen monimutkaista elämää pelottaa. Heppakaveritoiminnan lisäksi muiden toimijoiden kautta erilaisin sosiaalisin perustein Marjoniementilalla käy hevosten luona alle kymmenen henkilöä ja siitä on tulossa yksi yrityksen tärkeistä toimintamuodoista. Luotettavat islanninhevoset ovat tähän hommaan erityisen sopivia.
– Puhumme MLL:ssä ennaltavahvistavasta toiminnasta mieluummin kuin ennaltaehkäisevästä. Ehkä lapsen tulevaisuudessa ei ole tulossakaan mitään suuria vaikeuksia, mutta esimerkiksi heppakaveruus antaa työkaluja kohdata ja käsitellä monia asioita, kertoo tukihenkilötoiminnan koordinaattori Marjo Haikara.
MLL:n tukihenkilötoiminnot vahvistavat lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tarjoamalla monenlaista matalan kynnyksen toimintaa, kuten kaveri-, perhekummi- tai tukihenkilötoimintaa. Myös ystäväksi maahanmuuttajaperheelle voi ryhtyä.
Syksyllä 2017 Keski-Suomessa käynnistynyt heppakaveritoiminta on kaveritoiminnan uusin ja nopeasti yleistyvä muoto. 4–17-vuotiaat lapset ja nuoret pääsevät mukaan esimerkiksi kuntien varhaisen tuen palveluiden kautta.
– Mielestäni juuri maaseudulla heppakaveritoiminta on luonteva kaveritoiminnan muoto ja siitä saadut kokemukset ovat olleet hyvin positiivisia, Marjo Haikara sanoo.
Heppakaveritoimintaan etsitään mukaan yksittäisiä talleja, joista löytyy täysi-ikäinen vastuullinen aikuinen ohjaamaan toimintaa. Lapsi tai nuori tapaa heppakaveriaan sovittuna ajankohtana 2–4 kertaa kuukaudessa. Lisäksi talli voi pitää heppakaverikerhoa, jolloin hevosten kanssa yhdessä puuhaillessa harjoitellaan myös kaveri- ja vuorovaikutustaitoja.
Keski-Suomessa heppakaveritoimintaa on tällä hetkellä Uuraisilla, Jyväskylässä, Petäjävedellä ja Laukaassa. MLL:n Järvi-Suomen piirin tukihenkilötoimintaa rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA). Lisäksi MLL:n Järvi-Suomen piiri toimii kuntakumppanuudessa eri kuntien kanssa. Myös yhteistyötä eri hevosjärjestöjen kanssa tehdään.
Kuvassa Tiitun vierellä Joanna Noponen ja Marjo Haikara.
Hanna Lahtinen