Kansallispuku kunniaan

Uurainen on pieni kunta, mutta sillä on sekä oma ryijy, että kansallispuku. Uuraisten kansallispuku täytti viime vuonna komeat sata vuotta, mutta sitä ei Uuraisilla suuremmin juhlittu.
Jyväskyläläinen Mari Varonen on viime vuosien aikana noussut kansallispukupiireissä ilmiöksi. Hän on tuonut kansallispukuharrastusta nykypäivään ja hänen Kansallispuvussa-sometileillään on tuhansia seuraajia.
– Olen koko ikäni tehnyt käsitöitä ja viimeisen 15 vuoden aikana kiinnostunut erityisesti perinnekäsitöistä. Kansallispuku edustaa minulle perinnekäsityön taidonnäytettä ja aloitin ensimmäisen kansallispukuni ompelun kansalaisopistolla 2000-luvun alussa. Elämäntilanteeni oli silloin kuitenkin vaikea ja terveyteni huono, joten työ jäi kesken. 2010-luvulla kansallispukuinnostus levisi somessa ja huomasin, että käytettyjä pukuja sai hankittua puoli-ilmaiseksi verkkokirpputoreilta. Ostin yhden, sitten toisen ja pian huomasin, että olin vuoden aikana hankkinut 70 kansallispukua. Kaivoin myös keskeneräisen kansallispukuni esiin ja ompelin sen valmiiksi, Mari Varonen kertoo.
Mari Varosen uusin valmistunut puku on Uuraisten naisen kansallispuku.


– Uuraisten puku oli mielenkiintoinen projekti, sillä ohjeita puvun valmistukseen löytyi todella niukasti. Aloitin kuvaamalla olemassa olevia Uuraisten kansallispukuja ja tein kuvien perusteella ja asiantuntijoiden opastuksella puuttuvia ohjeita itselleni. Kudoin hame- ja liivikankaan itse kangaspuillani. Ensimmäiseen hamekankaaseen tuli sidontavirhe, jonka huomasin vasta, kun olin kutonut kolme metriä eli yhden hameen kankaat. Onneksi loimea riitti vielä toisen hamekankaan kudontaan. Uuraisten puku on aika yksinkertainen kansallispuku, mitään erityisen haastavaa ei ilmennyt enää ompeluvaiheessa. Olen tyytyväinen lopputulokseen, puku on todella kaunis. Olenkin käyttänyt uutta pukuani ahkerasti kuluneen kesän aikana, hän kertoo.
Varosen kommentit ovat sillä tapaa rohkaisevia, että kiinnostus puvun valmistukseen herää varmasti monen uuraislaisenkin käsityöharrastajan mielessä. Valmiita ohjeita ei kuitenkaan toistaiseksi ole.
– Dokumentoin prosessin tarkasti, mutta ohjeita en ole laatinut. Tässä asiassa täytyy olla vielä yhteydessä alan ammattilaisiin ja miettiä, miten kannattaa edetä, jotta ohjeista tulee hyvät ja käytettävät. Ilman muuta haluan jakaa työni tulokset myös muille.
Mari Varonen on nyt valmistanut alusta asti seitsemän pukua, täydentänyt kymmeniä kokoelmansa pukuja ja muun muassa valmistanut yli 30 tykkimyssyä pukujeni päähineiksi.
–Itse tehty puku on erityinen, sillä siihen on käyttänyt satoja työtunteja. Oma tekemä puku myös tuntuu päällä hyvältä, kun se on omien mittojen mukaan valmistettu. Arvostan kuitenkin myös ostamiani pukuja.


Kansallispuvun päivää vietetään 5.8., mutta vuodessa on 364 muutakin päivää, jolloin on kansalaispukua voi käyttää, kun tilaisuus on siihen omasta mielestä sopiva.Kansallispuku on kokonaisuus, jonka osat on tarkoin määritelty kokoamis- tai tarkistusvaiheessa ja puku on valmistettu ohjeiden mukaan aidoista materiaaleista. Kansallispuku pohjautuu 1700- ja 1800-luvun kansan juhlapukeutumiseen ja puvun alueelta löytyneisiin tekstiileihin, mutta puku on aina kompromissi, sillä aikalaiset pukeutuivat ihan varmasti monenlaisiin vaatteisiin.
– Kun pukeudun kansallispukuun, noudatan pukukaavaa tarkasti: käytän kaikkia puvun osia ja riisun ylimääräiset korut ja kellon pois. Kansallispukua ja sen osia voi tämän lisäksi käyttää luovasti osana arki- tai juhlapukeutumista, jolloin puhutaan sekakäytöstä tai #tuunaamunperinne-käytöstä. Jos haluaa ommella itselleen kansallispuvun kaltaisen puvun, silloin puhutaan historian elävöityksestä, Varonen selventää.
Kansallispuku on useimmille juhlavaate, toisille se on työvaate ja kolmansille esiintymisasu.
– Sitä voi käyttää kuin mitä tahansa vaatetta, mutta koska se on arvokkaista materiaaleista valmistettu ja osin vaikeasti puhdistettava, kannattaahan sen likaantumista varoa. Ojaa en menisi kaivamaan kansallispuku päällä, mutta baariin ilman muuta. Itse vaalin pukujani, mutta vierastan ajatusta, etten voisi käyttää omaa vaatettani miten tahdon. Kansallispuku on erittäin kätevä juhlavaate, sillä voi mennä kaikenlaisiin pirskeisiin Linnanjuhlista hautajaisiin, hän sanoo.
Uuraisten puvun jälkeen Mari Varonen on siirtynyt jo seuraaviin projekteihin.
– Tällä hetkellä minulla on työn alla Rantalakeuden kansallispuvun viimeistely, Lappeen puvun liivin ompelu sekä vanhan Ikaalisten puvun muokkaus. Kangaspuuni odottavat Ravattulan muinaispuvun ohjekirjan julkaisua. Aion kutoa kyseisen puvun kankaat seuraavaksi, hän kertoo.

Kuvat Mika Laitinen
Teksti Hanna Lahtinen