Ajatus vuonna 1981 Uuraisten peruskoulun päättäneiden luokkakokouksesta syntyi Sari Huhta-ahon (ent. Järvinen) Parturi-Kampaamossa Jyväskylässä pari vuotta sitten. Asta Huutonen oli muuttanut parinkymmenen ulkomailla asutun vuoden jälkeen takaisin Suomeen ja törmäsi Sariin Jyväskylän taidemuseolla. Myöhemmin Sarin kampaamossa tuli muisteltua menneitä ja vanhoja kavereita. Korona kuitenkin pitkitti luokkakokouksen järjestämistä.
Varsinainen suunnittelu ja valmistelu aloitettiin viime syyskuussa. Mietittiin, että kolmen kuukauden valmistelutyöt riittävät ja luokkakaverien sekä luokanvalvojien yhteystietoja alettiin etsimään. Monien mutkien kautta saatiin melkein kaikille kutsu toimitettua. Itse tapahtumapaikkakin muuttui matkan varrella. Luokkakokous oli marraskuun lopulla Uuraisten Urheilijoiden Tehlon hiihtomajalla. Ruoka-annokset tilattiin Hirvaskankaan Shell HelmiSimpukasta. Hiihtomajan saunan lisäksi vuokrattiin Oskarin palju Uuraisilta.
Luokkakokouksen iltana ovesta sisään astuessaan jokainen kirjoitti nimilapun ja kiinnitti sen paitaansa. Sen jälkeen otettiin muistoksi valokuvat. Tämä hieman helpotti myös tunnistamista. Ryhmäkuvaus oli sitten myöhemmin, kun oli tunnelmakin lämmennyt. Tunnelma kyllä taisi olla melko mainio heti alusta alkaen.
Mauno Kaartinen kirjoittaa: – Olin luokanvalvojana saanut kutsun, jota hieman jännittyneenä noudatin, olihan 40 vuotta pitkä aika. Ennakkoluulot haihtuivat jo kättelyssä – niin lämminhenkinen ja iloinen toinen toisensa jälleennäkeminen oli, eikä openkaan tarvinnut kokea itseään fossiiliksi!
Sirpa Lehtomäki (ent. Heden) kirjoittaa:
– Jälleennäkemisen riemu ja innostus oli käsin kosketeltavaa ja majassa raikui nauru ja puheensorina koko illan. Sari Huhta-aho ja Asta Huutonen olivat tulleet jo edellisenä iltana lämmittämään tilaa ja valmistelemaan kokoontumista. Paikalle oli saapunut yli puolet silloisista peruskoululaisista, joten osallistujamäärää voi pitää suorastaan erinomaisena. Kaikki kutsutut eivät päässeet paikalle eri syistä, ja joku välitti kuulumisensa videoyhteyden kautta vakavan sairautensa takia.
Luokanvalvoja Mauno Kaartinen lisää: – Liekö ollut uuden koulumuodon ansiota, mutta uskomattoman nopeasti tämä ikinuori kasarien joukko palasi kouluaikoihin – ryhmääntyi – niin kuin nykyään sanotaan. Astan ja Sarin valmisteleman juhlavan kodikas Hiihtomaja tarjosi viihtyisät puitteet.
Myös Juha-Matti Vääränen muistelee iltaa:
– Lähdin luokkakokoukseen hiukan odottavalla linjalla ja ajattelin, että kuinkahan tuppisuita me olemme ja kuinka mieleltään muuttuneita. Eli jospa sitä nyt syömässä käy ja sitten kotiin. Mutta eipäs tarvinnut kuin Hiihtomajan oven aukaista, niin johan kuuli tasaisen puheen sorinan, eli eipä tarvinnut erikseen tunnelmaa kohottaa. Pönötys oli poissa ja ilta soljui mukavasti. Järjestäjät olivat hyvin saaneet ruokailun ja muun tarjoilun järjestettyä ja näitä siinä illan ohessa nauttiessa tunnelmallinen ilta sujui itsestään.
Pitkän pöydän ääressä nautittiin hyvää ruokaa ja juomaa.
– Varmasti jokainen mietti notkuvien ruoka- ja kahvipöytien äärellä, että oliko etukäteen maksettu osallistumismaksu todellakin riittänyt kattamaan sen kaiken, joka oli tarjolla, Sirpa Lehtomäki pohdiskelee.
Ruokailun aikana jokainen sai kertoa hieman itsestään. Meistä tuli muun muassa kätilö, agronomi, maanviljelijä, diplomi-insinööri, merkonomi, hammashoitaja, kampaaja, lastenhoitaja, apteekin kassatyöntekijä, yrittäjä, taiteilija, sairaanhoitaja, poliisi, agrologi ja vapaaehtoistyöntekijä.
Mauno Kaartinen kuvailee illan tuntojaan:
– Nämä oman elämänsä sankarit ovat kokeneet 80-luvun huikean nousukauden ja vaurastumisen, 90-luvun laman ja siirtymisen uudelle vuosituhannelle. Opettajan bonushetkiä oli saada kuunnella, kun jokainen vuorollaan avasi oman elämänsä kulkua. Jotenkin illan tunnelman avoimuus, halu kertoa, miten kukin on tiensä raivannut, osoitti ehkä sitä aikanaan koettua yhteisöllisyyttä. Itseäni kosketti myös se monen rehellinen, hyväksyvä arvio omasta elämästään: Näin tämä on mennyt, mutta hyvin on mennyt.
Lisäksi ruokailun lomassa pelattiin Paljastukset lapulle -peliä. Jokainen sai kirjoittaa asian tai sanan itsestään, mitä kukaan muu ei tiedä ja myöhemmin yhdessä arvuuteltiin lappujen tekijät. Mukavasti aukeni uusia yllättäviä piirteitä kavereista. Paikallahan olikin esimerkiksi näyttelijä, saarnamies, laulaja, pöytätenniksen piirinmestari, laskuvarjohyppääjä, karatemestari, swahilin kielen taitaja, maratoonari ja suunnistaja.
– Uskomattoman upea ilta kaikin puolin, syvä yhteishenki, toisia kunnioittava, arvostava ja kuunteleva. Kukin oman polkunsa raivannut ja säilyttänyt myönteisen asenteen, kuvailee Kaartinen.
– Kokoontuminen antoi pontta kokoontua myöhemminkin, ja ajankohdaksi kaavailtiin vuotta 2025, jolloin ikinuori peruskoululaisten joukko täyttää 60 vuotta, Sirpa lisää.
– Luulenpa, että seuraavalla kerralla ainakin tämä porukka kokoontuu uudestaan ja muutama muu, joka ei nyt päässyt mukaan, päättää Juha-Matti.
Sitä odotellessa…
Asta Huutonen