Kun on nuoresta lähtien keräillyt kaikkea mahdollista, tulee yli 75-vuotiaalla jo mieleen joistakin tavaroista luopuminen. Kun mitään ei saa mukaansa ja jälkipolvi ei isän keräilykohteista juurikaan välitä, niin kaiken keräilijä Jouko Asikainen elää luopumisen aikaa ja purkaa rakkaita harrastuksiaan.
Eläkeläinen, emeritusmaanviljelijä ja kunnallismies Jouko Asikainen Jyväskylän Nyrölästä tuo olohuoneen pöydälle 1500 postikorttia, kaikki käyttämättömiä, huolellisesti lajiteltuja osin huutokauppatavaroiden mukana tulleita, osin muuten ostettuja. Arvokkaimmat niistä ovat kuvia suomalaisista maisemista ja vanhoista rakennuksista, kartanoista ja jopa Suolahden tehtaista, täynnä historian siipien havinaa ja menneisyyden muistoja.
– Vaimo meillä lähettelee kortteja, mutta ei se näitä käytä, vaikka näistä kyllä riittäisi, sanoo Jouko. Korteista 150 on Israel-aiheisia ja sata kappaletta ulkomaitten kaupungeista, kuten Berliinistä ja Roomasta. Korttien kirjoittamiseen hänellä on 500 kynää. Ne hän on luvannut lahjoittaa kynänkeräilijälle, mutta muuten Jouko ei tavaroistaan ihan ilmaiseksi luovu.
Joukolle ovat tärkeitä myös vanhat ja uudetkin työkalut, puukot, kirveet, separaattorit, kirnut, naskalit, nahkaveitset, käsiporat, lampunlasit. Aarteena hän tuo esille saamansa rovaniemeläisen antiikkipuukon, nahkatuppi varustettuna maalaiskunnan leimalla. Puukkoja hänellä on kymmeniä, samoin Fiskarsin ja Kellokosken kirveitä sekä arvokas viikinkimallinen Rosellin kirves.
Suurin osa Joukon keräilyesineistä suurista maatalouskoneista aina pikkunaskaliin saakka on omassa hallissaan pihapiirissä. Toisin on kellojen laita. Kodin seinät ovat täynnä toinen toistaan upeampia seinäkelloja. Aikaa mittaa kellojen mersu, Gustav Beckerin koristeellinen ajannäyttäjä, joka käy yhdellä vetämisellä viikon ajan. Nyt se on seisautetettu, kun sen tikitys häiritsee yöunta.
Erikoisin kolmestakymmenestä kellosta on kunniapaikalla olohuoneessa. Se on samanlainen pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta kuin Amerikan presidentillä Barack Obamalla ja ilmeisesti nyt Joe Bidenillä on työhuoneessaan Kello on yli miehenkorkuinen kaappikello, komea kuin mikä.
– Jonkinlainen keräilyhulluus on vaivannut nuoresta pitäen, sanoo Jouko. Kellojen keräily alkoi nuorena äidin ja isän kellosta, jonka Jouko halusi perinnöksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta nyt asia on monikymmenkertaisesti korjattu. Kaupanteko on hänestä tullut verenperintönä vanhemmilta. Jouko muistaa, miten hän nuorena miehenä Höytiän Kulmalan kaupassa näki, miten Piesasen Viljo osti 32 hevosenkengän naulaa, kahdeksan joka jalkaan. Jouko osti koko laatikollisen, kun nauloja kerran oli saatavilla.
– Ei luopuminen mitenkään haikeaa ole. Ei tavaraan niin kovasti voi kiintyä, ettei sitä voisi pois antaa, sanoo Jouko ja näyttää kaapista 27 Myrna-kuppia ja lautasta ja kymmeniä maljakoita ja istahtaa nahkasohvalle Urho Merosen maalaaman kullattukehyksisen taulun alle. Taulujakin kun on aikoinaan tullut lukuisia kerätyksi.
Tellervo Lehtoranta