Vanha suomalainen sanonta kuuluu, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Näin joskus on, mutta niin on myös aivan käänteisestikin. Toivakassa kokoonnuttiin pari viikkoa sitten yhteisöjen iltaan pohtimaan, kuinka Toivakkaa kehitettäisiin usein hyvinkin rajallisilla taloudellisilla voimavaroilla vieläkin paremmaksi paikaksi elää, asua ja harrastaa.
– Tapahtuma oli oikein onnistunut ja saimme runsaasti osanottajia. Työskentelimme Howspace-alustan kautta ja ryhmäkeskustelujen pohjalta saimme kerättyä suuren määrän ideoita ja materiaalia yhteistyön kehittämiseen sekä myös kuntastrategiassa huomioitavaksi. Toiveena oli, että vastaavia tilaisuuksia järjestettäisiin myös useammin ja siihen pyrimme kuntana vastaamaan, kertoo kunnanjohtaja Helena Vuopionperä-Kovanen.
Yksi pohdinnan alla ollut asia oli kunnan strategia.
– Kuntalain 37 pykälän mukaisesti kunnassa on oltava kuntastrategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Kuntastrategia tulee tarkistaa vähintään kerran valtuuston toimikaudessa, Vuopionperä-Kovanen kertoo.
Huonoimmillaan strategia on tyhjää sanahelinää, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden ja konkretian kanssa. Parhaimmillaan strategia ohjaa kaikkea kunnan tekemistä oikeaan suuntaan. Pelkän julkilausuman sijaan strategia on hyvä ymmärtää prosessiksi, joka koostuu laadinnasta ja sen jalkauttamisesta käytäntöön.
– Strategian laadintaprosessissa eri ryhmien osallistamisella on valtava vaikutus, valtuutetut saavat laajasti näkökulmia ja huomioita strategisiin tavoitteisiin, arvoihin ja visioihin. Strategian tulee olla valtuutettujen itsensä luoma, jotta he pystyvät siihen aidosti sitoutumaan. Valmiin strategian tulee ohjata kuntaa sitten päätöksenteossa ja lähes kaikessa muussakin toiminnassa ja sitä tulee viedä eri tavoin käytäntöön. Käytäntöön viemisessä, etenkin siten, että se pystyttäisiin huomioimaan kaikissa eri palveluissa, on varmasti eniten haasteita, Helena Vuopionperä-Kovanen toteaa.
Prosessi on vielä kesken, Toivakassa keskiöön ovat nousseet muun muassa luonto, kasvu, viestintä ja pitovoima.
– Yllättävää kyllä, myös Vakkaukko on noussut keskusteluissamme etsimään ihan uutta tulemista, Vuopionperä- Kovanen kertoo ja todisteet tästä onkin jo nähtävillä juuri julkaistussa uudessa visuaalisessa ilmeessä.
Toivakalla on monia isojakin haasteita, mutta pakkoliitosta ei tällä hetkellä tarvitse pelätä, jos vain rahkeet riittävät selättämään pääosin omista toimista riippumattomat taloudelliset paineet.
Todennäköisesti Toivakassa ei kukaan kadu sitä, että aika ajoin esiin nousevat kuntaliitoshankkeet eivät ole toistaiseksi johtaneet liitoksiin.
Kaksi tuoretta tutkimusta osoittaa, että tehtyjen kuntaliitosten hyödyt ovat jääneet pääosin vähäisiksi ja tavoitteet saavuttamatta.
FT Arto Koski kävi tutkimustaan varten läpi vuosien 2014–2021 kuntajakoselvitykset, kuntaliitosdokumentit ja joukon kuntaliitoksia koskevia tutkimuksia ja totesi, että kuntaliitostutkimuksissa ei ole juuri tunnistettu sen suuruisia hyötyjä kuin mitä niiltä yleisesti on odotettu.
– Pienemmät kunnat jäävät kuntaliitoksen jälkeen uuden kunnan valtuustossa vähemmistöön. Vaikka valtuutetut kykenisivät katsomaan kunnan eri osien etua, juurisyy moniin ongelmiin on usein nimenomaan valtasuhteessa. Isolla on enemmän valtaa kuin pienellä, ja pieni kokee sen epäoikeudenmukaiseksi. Tai ainakin osa pienen kunnan asukkaista kokee sen sillä tavoin, Koski pohdiskelee Kuntalehdessä.
PARAS-hankkeen asettamien tavoitteiden toteutumista kuntaliitoksissa vuosina 2007–2013 väitöskirjassaan tarkastellut Niko Vartiainen toteaa, että kuntarajojen poisto ja asukasluvun kasvu eivät tee kunnasta houkuttelevampaa sijoittumiskohdetta asukkaille ja liiketoiminnalle.
Parhaimmin onnistuneita kuntaliitoksia ovat tutkijoiden mukaan olleet niin sanotut reikäleipäliitokset, jollainen Toivakan ja Uuraisten välissä tapahtui vuonna 2009, kun Jyväskylä ja Jyväskylän maalaiskunta yhdistyivät ja joukkoon liittyi vielä Korpilahti. Tosin jos asiaa kysytään esimerkiksi nyröläläisiltä, he tuskin pitävät liitosta kovin hyvänä ja kyläänsä kehittäneenä asiana.
Vuoden 2009 alussa Suomessa tapahtui peräti 32 kuntaliitosta, joissa oli mukana yhteensä 99 kuntaa. Seurauksena kuntien määrä Suomessa laski 67:llä. Nyt kuntia on 309.
– En ole yllättynyt tutkimustuloksista, etenkään pienemmän kunnan roolin jäämisestä paitsioon mahdollisessa muutostilanteessa. Toivon, että näihin ei Keski-Suomessa kovin helposti jouduttaisi, Helena Vuopionperä-Kovanen sanoo.
Hanna Lahtinen