– Jos tällainen kenttä olisi ollut minun nuoruudessani, voisin olla nyt olympiavoittaja

Vihreä tekonurmi hohtaa kirkasta vehreyttään. Juoksuradat ovat heleän punaisia ja viivat lumenvalkoisia. Kentän takaosassa on meno rauhallisen vilkasta. Siellä pelataan kävelyjalkapalloa, Uuraisten uusinta villitystä.
– Heti kun kuulin tästä, ilmoittauduin mukaan. Tein kaupunkireissunkin ja ostin uudet nappulapohjaiset kengät. Viimeksi olen sellaiset ostanut 60 vuotta sitten. Hyvin nämä muovinurmella pitävät, kertoi Markku Vanhala.
Vanhala oli jo muutamassa ottelussa sisäistänyt pelin sääntöjä. Vapaapotku tulee kahdesta juoksusta ja kolmas aiheuttaakin sitten rangaistuspotkun, jota ei saa potkaista suoraan maaliin vaan se saa mennä sinne vain toisen pelaajan kautta.
Veli Hytönen on kokeillut peliä jo ennenkin. Hän olisi ottanut ilomielin vastaan Keuruun joukkueen avajaispelivastustajaksi, mutta eivät mokomat uskaltaneet. Nyt pelaajat ovat Eläkkeensaajista, Eläkeliitosta ja Raikusta ja pienellä porukalla kun pelataan, ei maaleja viedäkään kovin kauas toisistaan.
– Voi kun saataisiin naisiakin mukaan pelaamaan. Kun ei juosta eikä ohitella, niin loukkaantumisvaara on minimoitu, eikä kaatumisia juurikaan tule. Pelaajat ovat eritasoisia, kertoi Hytönen ja tykkäsi, että pelissä kuitenkin tulee hiki ja syke nousee ja puolentoista tunnin pelin jälkeen nukuttaa hyvin.
Hyvin on nukuttanut Simo Koskistakin. Hän on laskenut kännykkäsovelluksellaan, että pelissä tulee kevyesti otettua 10 000 askelta. Myös koko kroppa saa liikuntaa, tulee ojennuksia, eteen-, taakse – ja sivutaivutuksia ja koko peli on hänestä ehdottoman terveellistä ja kaikille tarkoitettua.
Kentän mahtavuutta kehuvat kilvan Erkki Kupari ja Tarmo Jeskanen. Kupari on onnellinen että uusi kenttä on vihdoinkin saatu. Hän arvelee, että hyvinä terveysvaikutuksina kenttä on kohta maksanut itsensä. Jeskasesta on kentän ansiota, että liikuntaharrastus on lisääntynyt, mutta varsinkin nuoria kaivataan lisää.
– Olisi pitänyt tehdä kenttä paljon ennemmin, totesi Jeskanen.
Ihan samaa mieltä on Vesa Friman. –Jos tällainen kenttä olisi ollut minun nuoruudessani, voisin olla nyt olympiavoittaja.
Peter ja Petter Skogia on onni potkaissut. He ovat pikkupoikina jo päässeet nauttimaan uuden kentän ihanuudesta.
– Kyllä isot miehet ovat hyviä pelaajia, mutta kyllä mekin pärjätään, totesivat molemmat.

Tellervo Lehtoranta