Kakkuja salaisesta puutarhasta on henkilökohtaisella otteella kirjoitettu tietokirja minulle rakkaista kirjoista ja kirjailijoista sekä reseptikirja kirjojen inspiroimista kakuista, kertoo kangasniemeläinen Anna Pölkki teoksestaan, joka yhdistää kirjallisuuden ja leivonnan. Hän tekee kirjailijavierailun Toivakan kirjastoon ensi maananti-iltana. Kirjastossa on myös parhaillaan esillä näyttely kirjan herkullisesta kuvituksesta ja kuvissa käytetyistä astioista.
Kun Anna oli pieni tyttö, hän uppoutui kirjojen maailmaan.
– Lapsuuteni kaksi ylintä kirjasuosikkia olivat Onneli ja Anneli -kirjat sekä Pieni talo preerialla -sarja. Molempia kirjasarjoja rakastan edelleen ja luen niitä yhä uudestaan, ja siksi ne ovat mukana myös kirjassani. Lapsena en ajatellut kirjoja makuina, mutta jos nyt yritän siltä kannalta analysoida lapsuuteni lukukokemuksia, niin Onneli ja Anneli -kirjat maistuivat sadunsuloisilta ja makeilta, Pieni talo preerialla -kirjat puolestaan kurpitsalta ja karhealta arkisuudelta.
Isona Annasta tuli äidinkielen ja ruotsin opettaja. Tällä hetkellä hän työskentelee Puulan seutuopistossa ja vapaana toimittajana.
– Tykkään leipoa juuri kakkuja siksi, että minua viehättää niiden ulkonäkö. Leipomisessa on parasta se, kun pääsee kokoamaan kakkua ja luomaan sille ulkonäön. Silloin alkaa vatsanpohjassa kuplia iloisesti: on hauska nähdä, minkä näköinen kakusta tulee. Lopullinen ulkonäkö on aina yllätys. Osa ulkonäköä on aina myös kakun alusta: tykkään eniten jalallisista kakkuvadeista, jotka saavat kakut näyttämään uhkeilta.
– Toisaalta on myös ihanaa päästä maistamaan kakkua! Varsinkin, jos pääse nauttimaan siitä yksin kirjan ja teekupillisen kanssa. Tästä ajatuksesta on oikeastaan lähtenyt koko ajatus yhdistää kirjallisuus ja kakut samaan teokseen, hän kertoo
Kirjan tekeminen on ollut iso, mutta mielenkiintoinen prosessi.
– Haastavinta oli itse kirjoittaminen, sillä kirjoittaminen on vaikeinta mitä tiedän – toisaalta palkitsevinta, mitä tiedän. Kirjoittaminen on aina jonkinlaisessa luovuuden tuskassa rypemissä, toisaalta hetkittäin inspiraation aallon harjalla hurmiossa keikkumista. Loppuvaiheessa, kun kirjaa jo kustannustoimitettiin, kirjoittaminen oli lähes yksinomaan helppoa ja ihanaa. Siinä vaiheessa sai jo nauttia siitä, että teksti on timanttia, sitä vain vähän silitettiin vielä paremmaksi. Halu kirjoittaa olikin ensisijainen syy, miksi tein kirjan. Suurin unelmani on ollut tulla kirjailijaksi, ja tämä esikoiskirjani teki unelmani todeksi, Pölkki kertoo.
Anna Pölkki on itse myös kuvannut kaikki kirjan kakkukuvat kännykkäkameralla.
– En ole valokuvaaja, mutta olen visuaalisesti lahjakas ihminen, mistä oli tietenkin hyötyä. Kakkuja kuvatessani nautin siitä, kuinka sain katsella kauneutta ja yrittää ikuistaa sen. Kuvasin puutarhamiljöössä tai luonnon keskellä. Oli ihanaa sommitella kakku kattaukseen ja maisemaan ja luoda kauneutta. Kuvaustilanteissa usein kävi niin, että aika pysähtyi, upposin kauneuteen ja astuin toiseen todellisuuteen. Se oli usein todella meditatiivinen kokemus. Kakun inspiraationa ollut kirja alkoi elää ja tuli todeksi. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun kuvasin Anna-kirjoista inspiraationsa saanutta Suloisuuden valkeaa omenakakkua lähes satavuotiaassa omenatarhassa kauneimpaan kukinta-aikaan. Näin ja kuulin, kuinka Anna ja hänen paras ystävänsä Diana istuivat omenapuun alla kakkukesteillä ja nauroivat. Se on yksi elämäni lumoavimmista kokemuksista.
Ei lienee yllätys, että Anna Pölkki tunnustautuu romantikoksi.
– Ison osan romantiikkaani olen omaksunut Vihervaaran Annalta, L. M. Montgomeryn luomalta tyttökirjasankarittarelta, josta kirjoitetut kirjat ovat olleet lempikirjojani siitä asti, kun reilu kymmenen vuotta sitten luin kirjat osana kirjallisuustieteen opintojani. Minua Anna-kirjoissa puhuttelee eniten päähenkilön kyky nähdä ja löytää kauneutta ympäriltään ja lumoutua siitä. Se on oman elämäni tärkein voimavara, ja kirjallinen kaimani on toiminut tässä minulle jonkinlaisena elämäntaito-oppaana. Olipa elämässä minkälaista murhetta tahansa, jokaisesta päivästä voi löytää ripauksen kauneutta ja kahvikupin kultareunaa. Kauneus saa minut hengittämään. Vihervaaran Anna onkin saanut peräti kolme kakkua kirjaan.
Kakkuja salaisesta puutarhasta ei todennäköisesti jää Anna Pölkin ainoaksi kirjaksi.
– Olen kirjoittajana mahdoton multitaskaaja: kirjoittelen monenlaista ja useita tekstejä rinnakkain. Haaveilen tekeväni vielä joskus jatko-osan kakkukirjalleni, ja olenkin tehnyt ja kuvannut jo yhden reseptin sitä varten (Tove Janssonin Taikatalveen liittyen). Haluan kuitenkin kirjoittaa ja julkaista välillä muutakin, myös jotain kaunokirjallista. Minulla kun on erilaisia kirjaideoita niin paljon, ettei yksi elämä riitä niiden kaikkien toteuttamiseen, Anna Pölkki kertoo ja suuntaa Toivakan jälkeen oikealle kirjamessukiertueelle, joka alkaa hänen synnyinkaupungistaan Turusta.
teksti: Hanna Lahtinen
kuvat: Anna Pölkki