Maanantai-iltana parikymmentä koulutettua ystävää saivat todistuksen käteensä. Kolmella kokoontumiskerralla käytiin läpi erilaisia "ammattiystävyyteen" liittyviä asioita. Vapaaehtoisen ystävän tarvitsee vain antaa aikaansa. Usein se on paras lahja, minkä ihminen ihmiselle voi antaa. Se on myös lahja, jonka kautta myös lahjan antaja saa paljon.
Suurimmassa ystävävajeessa tämän päivän Suomessa elävät vanhukset.
Ensimmäisellä kerralla SPR:n sosiaalipalvelukouluttaja Maritta Jylhälehto ystäväpalvelun perusteista ja käytännöistä, toisella kerralla sairaanhoitaja Virpi Rasinaho Dementiayhdistyksestä luennoi muistioireisen ihmisen kohtaamisesta ja kolmannella kerralla keskityttiin eri tahojen vuorovaikutteiseen yhteistyöhön. Kirkkoherra Antti Heinola alusti kuinka kohdata ihminen, joka uskoo ja ajattelee eri tavalla kuin itse.
– On hyvä myöntää, että meissä jokaisessa asuu pieni rasisti. Ihmiselle on luonnollista tyypitellä ihminen ensivaikutelman ja ennakkokäsityksen perusteella. Usein kuitenkin kaikkein hedelmällisimmät keskustelut syntyvät sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielipiteet ovat erilaiset kuin ovat, hän sanoi.
Ystävätoiminnassa kuljetaan toisen tuntosarvet pystyssä.
– Uskontoa ja politiikkaa ei oteta oma-aloitteisesti esille, mutta kun moni näistä asioista haluaa puhua, niin silloin ystävän tehtävä on pääasiassa kuunnella, sanoi Aune Rautiainen Uuraisten SPR:stä.
– Perusperiaate on, että ystävä on kuuntelija, painotti myös vanhustyönjohtaja Sinikka Tyynelä.
– Minusta on hienoa, että täällä Uuraisilla on vielä jäljellä myös aivan spontaania ystävätoimintaa, yksinäisten luona vierailuja ja avustamista. Tämä ystävätoimintakurssi ja sen myötä mukaan tulleet ystävät ovat osaltaan tukiverkostoa vahvistamassa, hän jatkoi.
Ystävistä toivotaan olevan myös pientä apua omaishoitajille. Vapaaehtoiset eivät luonnollisestikaan tuuraisi lakisääteisiä vapaapäiviä, mutta voisivat antaa parin tunnin hengähdystauon silloin tällöin tärkeää, mutta raskasta työtä tekeville omaishoitajille.
