Irja Seppänen, 73, elää uutta vaihetta elämässään. Takana on lapsuus ja nuoruus Uuraisten Kelloperän Tenholassa. Perheenäidin elämä on eletty. Työvuodet postinjakajana ovat menneet ohitse kuin vilauksessa.
Leskeyden ja lasten, Petrin ja Ismon muisto tulee vahvana mieleen hautausmaalla. Siellä ovat myös kaikki sisarukset. Isän omaishoitajuuskin on päättynyt. Irja on jäänyt yksin.
Yksinäinen Irja ei kuitenkaan ole.
– Miksi jäisin kotiini istumaan ja itkemään? Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat seuraa ja apua, hän kysyy itseltään ja lähtee liikkeelle.
Pienellä autollaan hän huristelee kirkonkylään auttamaan diakonia, lastenohjaajaa, nuorisoseuraa, kyläkoulua ja tekee sitä tyytyväisenä, ilo ja hyvä mieli palkkanaan.
Vapaaehtoistyötään Irja tekee hyvästä sydämestä. Itseään hän ei mainosta. Vuosia hän kävi Rivikuukan väelle pitämässä lukupiiriä. Vei kahvit ja pullat mukanaan ja luki mummoille PaikallisUutisia. Lehteä luettiin myös vanhainkodilla ja hän opetti asukkaille bingo-pelin.
– Paljon naurettiin ja mukavata oli, sanoo Irja. Väkeä muutti kirkkomaalle, mutta uusia tuli tilalle. Ihan yksittäisiä vanhuksiakin Irja auttaa. Hän vie sairaalaan, lääkäriin kelataksin mukana, kirkkoon ja hautausmaalle ja tietenkin kauppaan.
Irja tarjoutuu avuksi, mutta kyllä häntä pyydetäänkin. Rukoillakin hän lupaa ystävän puolesta. Ihan pikkuisen tulee ajatelluksi sitäkin, kuka häntä sitten kuljettaa, kun tarve tulee. Mutta se aika on vasta edessä kaukana, hän toivoo.
– Olen tyytyväinen tähän elämäntilanteeseen, sanoo Irja onnellisena. Hän on toista kautta kirkkovaltuustossa ja on valittu myös kirkkoneuvostoon. Kirkossa hän käy autettavan kanssa, lukee tekstin ja keittää kirkkokahvit isollekin porukalle. SPR:n Uuraisten osaston hallituksessa hän auttaa lähimmäisiä kaukanakin.
Nuorisoseura saa nauttia Irjan bingonpyöritystaidosta. Monia tunteja häneltä on kulunut seuran talkoissa. Irja on myös jauhopeukalo. Hänen munkkinsa ovat pitäjänkuuluja. Moneen juhlaan hän saapuukin munkkikoppa pullollaan. Apeltaan hän oppi tekemään mahdottoman hyvää kotikaljaa. Uuraisten kaksi eläkeläisjärjestöä tarvitsevat Irjaa usein.
Irja myöntää, että kaiken työn hän pystyy tekemään, kun voi käyttää autoa. Jos ajokorttia ei olisi, pitäisi jäädä kotiin. Kyläkunnalla asuvalle auto on välttämätön. Ehkä joskus tulee eteen kirkonkyläänkin muutto ja alkaa taas uusi elämänvaihe.
Ihan vähän Irja tekee ihan itseään varten. Hän kuuluu Kyynämöisten näytelmäpiiriin ja on nyt taas roolisuorituksen edessä. Irjan bravuurina ovat humoristiset osat. Hän osaa erinomaisesti olla pälpättävä kylän eukko tai dementoitunut mummoraukka. Paras asia on kuitenkin omasta takaa.
– Ihaninta elämässa ovat lastenlapset ja heidän lapsensa, sanoo Irja. Hän muistaa puolesta vuodesta viiteen vuotiaiden syntymäpäivät ja on iloinen siitä, että kaikki asuvat suhteellisen lähellä mummon hellittävinä.
Kuvassa Irja Seppänen ja hänen ukrainalainen ystävänsä Katja Ivanenko.
Tellervo Lehtoranta