otisillan kerhohuone Toivakassa muuttui yhdeksi tiistaipäiväksi oikeaksi pääsiäispajaksi: aamusta karjalaiset ja tiistaikerholaiset askaroivat virpomavitsoja ja illansuussa kirkonkylän martat olivat pääsiäiskranssien ja noita-akkojen kimpussa.
– Tällä ei ookkaan mikkään nykerö nenänä!
– No tulipahan jonkunlainen patti!
– Köniinhän tuo sinun on saanu!
– Minun se on nenä poskella jo ennen pääsiäistä!
Ensin pöydällä oli sukkahousunpalasia, kasa vanua, sähköjohtoa, huopaa ja luutatarpeita. Reilun kolmen tunnin uurastuksen jälkeen Kotisillan ovesta luikahti ainakin puolenkymmentä noita-akkaa täydessä varustuksessa. Ja miten siinä niin kävi?
– Ei tämä ollu ollenkaan niin yksinkertasta kun aluks ajattelin, myönsi Eira Koskinen venytti noita-akkansa nenää sopivaan muotoon. – Huokasin jo helpotuksesta, kun täällä oli pöydillä valmiiksi sukkahousuista ja vanusta muotoiltuja kasvoja, mutta nehän olikin vain malleja. Alusta lähtien ruvettiin kokoamaan. Ja tekemättä olis jääny, jos ei opettaja Kirsi Ilmonen olis jokaista kädestä pitäen neuvonu.