Iloisempaa ja onnellisemmalta näyttävää kahdeksankymppistä kuin Pirkko-Liisa Ekonen saa hakea. IIo kumpuaa sisältä ja onni tulee rakkaista lähimmäisistä, joita Pirkko auliisti auttaa. Hän on vapaaehtoistyön veteraani ja ystävätoimintaa ylen mielellään harrastava.
Pirkko täyttää toukokuun toisena tasavuosia. Kukkakorteilla häntä muistivat hyvissä ajoin sekä Eläkeliiton että SPR:n Uuraisten yhdistykset. Muistamisista hän on otettu, mutta toisaalta parempi ystävien muistaja on Pirkko itse.
– Kai se auttamisen tarve on ihan luonteessa. Itselle saa valtavan hyvän mielen siitä, että piristää muita, eikä vain itsekseen möllötä kotona. Olen enempi innokas kuin älykäs, tiivistää Pirkko.
Ystävät Pirkolle putkahtavat kuin nyrkki silmään. Lähellä asuvia yksinäisiä hän auttaa ja palvelee, käy ostoksilla ja kantaa kasseja keittiöön saakka. Suurta iloa hän tuottaa autettaville pistämällä lauluksi tai tanssiksi ja lausumalla runoja, joko omia tai toisten tekemiä. Joskus hän vain käy tervehtimässä. Korona on supistanut auttamistyötä, vaikka nyt jos koskaan apu olisi tarpeen.
– Apua ja lohtua tarvitaan ennen kaikkea yksinäisyyteen, tietää Pirkko.
Pirkko käy paljon myös laitoksissa, Ruskolassa, Rinteelässä ja Rivikuukan vuokratalossa. Sinne häntä houkutellaan oikein asumaankin. Mutta syntymäkodistaan Annalasta ei Pirkko ole vielä valmis lähtemään. Koti on rakas. Siellä hän on sen omistajana asunut vuodesta 1999 lähtien miehensä Arvon kanssa. Nyt Arvo on poissa, ollut vasta kuukausia. Omaishoitajuus on lakannut ja Arvon vuode kamarissa tyhjä.
Arvoon Pirkko tutustui tanhukursseilla. Pari vuotta oltiin kihloissa ja naimisiin mentiin1963. Esikoista ja ainokaista Jania odotettiin 15 vuotta. Nyt Jani on antanut Pirkolle lastenlapsia.
– Pappa on ollut tarkka, kun on ottanut Pirkon, ilmoitti pojanpoika Rasmus K-kaupasta tullessaan mummosta kiitollisena.
Pirkko on kiitollinen kodistaan, jossa hän vietti lapsuutensa vanhempiensa Kalle ja Anna Ylämäen ja viiden veljensä kanssa. Muistissa on kävely mummon korkeakorkoisilla ja kesäyöt aitassa, kun isä herätteli heinätöihin ja hevosella kulkusten kilistessä tehdyt joulukirkkomatkat. Piikomaan Pirkko lähti rippikouluiässä ja sai paljon kiitosta isäntäperheiltä, samoin kuin lukuisista muista työpaikoista pesulasta myyjän työhön asti. Eläkkeelle hän lähti Kyllön sairaala-apulaisen tehtävistä.
– Siellä minä mummoille laulelin ja laittelin papiljotteja tukkaan, luonnehtii Pirkko työtään.
Pirkko oli hyvin pidetty myös työtoverina. Nyt Kyllön työkaverit ovat tulossa onnittelukäynnille.
– Siinä se riemu repeää, kun vanhat ystävät tapaavat, iloitsee Pirkko. Silloin ystävät näkevät, miten Pirkko on siistinyt suuren pihapiirin talven jäljiltä ja ruokkinut lintuja ja oravia kymmenillä kiloilla meheviä auringonkukansiemeniä.
Telelrvo Lehtoranta