Hyvien muistojen päivä

Kummalliselle tuntuu, että yksi kauppa vaan jää. Ihana olisi jos joku perustaisi uuden kaupan, toivoo Raija Leppänen ja ostaa Uuraisten Siwan viimeisen päivää alennusmyynnistä itselleen noita-akan. Ystävä Hanna Vääräsmäki tyytyy pillimehuun.
– Toivottavasti näihin tiloihin tulisi kuitenkin jotain toimintaa, Jouni Kemppainen sanoo ja kerää ostoskorin täyteen.
– Jos toista kauppaa ei saada, niin olisi tietysti hieno asia, jos Sale muuttui S-Marketiksi, mutta sekään ei taida olla todennäköistä, hän jatkaa.
Surutyötä on tehty jo pitkään ja vaikka tutun kaupan hiljeneminen ei ketään ilahduta, niin kaikkein kovimmin Siwan loppuminen koskettaa sitä vanhempaa väestönosaa, joka alkoi vuosikymmeniä sitten asioimaan työväen Mäki-Matissa ja joille itselle vierasta aatetta edustaneen kaupan kynnys on ollut aina korkea. Uuraisillakin vielä moni kunnioittaa näitä perinteitä ja valtakunnallisesti tämä tarkoittaa, että keskusliike Tradekan jäsenyyksiä on irtisanottu Siwojen katoamisen myötä ennätysmäärin.
Mutta vaikka kauppa loppuu, niin monet muistot jäävät elämään.
– Kun muutin Uuraisille 1983, niin tässä oli niin mukavat rouvat töissä, Kovasen Mikki, Lehtosen Maire ja Penttisen Eila. Ihan auttoivat kotoutumaan, muistaa Pirjo Söylemez, joka on poikennut ostoksille poikansa Niklaksen kanssa.
Viimeistä ostoskassillista pakkaa myös Irma Paananen.
– Haikealta tuntuu, täällä olen vuosikaudet, jo Mäki-Matin ja Mantelin aikaan käynyt ostoksilla, mutta myös jättämässä veikkaukset ja postipaketit hakemassa. Henkilökunnasta olen aina tykännyt. Surullinen juttu, että yksi aikakausi päättyy.
– Minäkin kävin täällä jo Mantelin aikaan ja kyllä tuntuu, että kaksi kauppaa jotenkin kuuluu Uuraisille. Henkilökunta on aina ollut täällä niin mukavaa ja ystävällistä. Varmasti ostokset saa tehtyä missä vaan, mutta pienessä kaupassa on oma tunnelmansa, jota tulee ikävä, miettii Eeva Hiekkanen.
Posti jatkaa vielä samoissa tiloissa arkipäivisin, kunnes uusi yhteistyökumppani löytyy. Postista vakuutetaan, että postipalvelujen loppumista ei Uuraisilla tarvitse pelätä.