Henri Keteli marssi Toivakan kutsuntatilaisuuteen. Hänet määrättiin aloittamaan varusmiespalvelus Tikkakoskella, mikä oli miehelle mieluisa päätös.
Jalkapallomaalivahdin virka Jyväskylän Komeetoissa edesauttoi sitä, että hän sai palveluspaikan läheltä. Suurin osa toivakkalaisista nuorista passitettiin kauemmaksi, ja monien muiden alokkaiden palvelukseen astuminen tapahtuu vasta kesällä.
Ketelille armeijaan lähtö tuli hyvään saumaan, sillä hän oli juuri suorittanut Liiketoiminnan perustutkinnon.
Tammikuun 4. päivänä mies löysi itsensä ensimmäistä kertaa viestikomppaniasta vihreään pukuun puettuna. Tuo päivä oli hänelle tietenkin jännittävä ja totuttelemista vaativa, mutta vasta seuraavan aamun valjetessa kasarmilla alkoi todellinen käskytys.
– Saatan olla armeijassa puoli vuotta tai sitten vuoden, todennäköisesti viestihommissa. Alikersanttina oleminen voisi olla kiinnostavaa, mutta vasta sitten kun koen ensimmäisen metsäleirin, näen että onko tämä oma juttu.
Nyt alokkaat ovat jo tehneet päiväreissuja metsään, opetelleet aseen peruskäyttöä, eri liikkumismuotoja ja ryhmässä olemista. Kerran he ovat jo käyneet radalla ampumassa kovilla.
– En ole ikinä ennen koskenut aseeseen. Jännitti, mutta mukavaa oli. Mies kertoo oppineensa inttijuttuja etukäteen isältään, kavereiltaan ja erilaisista videoista.
– Tiesin minkälaiset järjestelyt ovat tuvissa. Kuulin myös neuvoja siitä, mitä kannattaa ottaa mukaan ja mitä ei. Videoista sai ehkä kurista ankaramman kuvan, mitä se on todellisuudessa ollut.
Korona on iskenyt myös maanpuolustukseen. Varusmiehiä on pyritty eristämään toisistaan, joten tällä hetkellä he palvelevat pääsääntöisesti rytmillä ”kolme viikkoa kiinni – kaksi viikkoa lomaa”. Palveluspäivistä vietetään lopulta isompi osa kotona kuin ennen. – Ihan mukava on, että saa olla kaksi viikkoa lomalla. Toisaalta kuukausi on pitkä aika olla palveluksessa, mutta kokonaisuudessaan parempi näin, Keteli pohtii tilannetta. Hän sanoo, että kasarmilla on lisäksi pidettävä maskia aina kun astuu omasta tuvasta ulos.
Tuore alokas on kokenut alikersantit rennoiksi johtajiksi, jotka eivät yleensä huuda turhasta tai ole liian pikkutarkkoja. Toisaalta joukosta on löytynyt myös suoremman palautteen antajia. Herätyksistä on tullut jo perusrutiinia ja tupalaisista Keteli on saanut hyviä kavereita. Jotta olot eivät kävisi liian mukaviksi, niin viime aikojen kovat pakkaset ovat pureskelleet alokkaita. – Meillä oli yhdet puolentoista tunnin sulkeiset 27 asteen pakkasessa. Välillä me päästiin sisälle lämmittelemään, mutta olihan se kylmällä kelillä vaikea keskittyä itse suoritukseen.
– Koen maanpuolustuksen tärkeänä asiana ja Suomen arvokkaana maana. Toivon, että saan kavereiden lisäksi uusia kokemuksia esimerkiksi metsäleireiltä, Keteli pohtii ja myöntää samalla, että intin vuoksi jalkapallon pelaaminen saattaa kärsiä. Toisaalta pelireissuihin on mahdollista saada lomia ja iltavapailla voi ehtiä käymään harjoituksissakin.
Armeijan jälkeiset suunnitelmat ovat Ketelille selkeitä. – Lähtökohta on se, että suunnistan intin jälkeen töihin. Tourulan Intersportissa olen tehnyt harjoitteluja, joten siellä pitäisi olla työpaikka valmiina odottamassa. Ehkä joskus myöhemmin haen vielä jatkokoulutukseen.
Eetu Salmi