Rehtori Pekka Uljas ja Hirvasen koulu on tuttu yhdistelmä jo 34 vuoden ajalta. Toinen on muuttunut tuona aikana huomattavasti enemmän kuin toinen.
– Löytyyköhän Suomesta monta muuta opettajaa, jolla oman koulun oppilasmäärä on yli seitsenkertaistunut omana työssäoloaikana. Ja vieläpä ilman, että lähikoulualueita eli entisiä koulupiirirajoja olisi siirrelty, miettii nyt eläkkeellejäävä Pekka Uljas.
Hirvasen nykyinen koulu valmistui itsenäisyyden juhlavuonna 2017 pitkällisten neuvottelujen ja suunnittelun tuloksena. Äänekoskea ei lopulta saatu mukaan, vaikka lähimmistä naapurikaupungin puolella sijaitsevista taloista näkee Hirvasen koululle.
Vanha koulurakennus sijaitsi aivan nelostien varressa ja aika moni asia oli eli lailla kun nuori Pekka Uljas sinne hakeutui.
– Minä tulin Hirvasen koululle elokuussa 1989. Silloin vuoden määräaikaiseen virkaan sen ainoana hakijana. Seuraavana keväänä virka oli haettavana vakinaisesti. Taas olin ainoa hakija. Uuraislaiset eivät siis päässeet koskaan valitsemaan minua, vaan joutuivat ottamaan, kun muita ei ollut tarjolla. Hirvasen koulu oli silloin 1-4 luokkien koulu, missä oli kaksi luokkaa. Alaluokassa 1-2 luokkalaiset ja yläluokassa 3-4 luokkalaiset. Oppilaita oli yhteensä 22 ja opettajia kaksi, Juholan Raili ja minä. Lisäksi englannin opettaja kävi pitämässä neljä tuntia viikossa sekä erityisopettaja kolme tuntia viikossa. Keittäjä-siivoojana oli Jaatisen Raili. Siinä olikin se päivittäinen henkilökunta, mutta kyllä Lummin Salmekin talonmiehenä kuului tiiviisti kalustoon, Pekka Uljas muistelee.
Nyt Hirvasella on henkilökuntaa saman verran kuin ennen oppilaita ja lapsia lähes 140.
– Koulu on näiden 34 vuoden aikana muuttunut monessa mielessä valtavan paljon. Mutta onneksi jotain todella tärkeää on säilynyt ihan ennallaan. Sama tuttuus, läheisyys ja välittömyys on tallella edelleen. Vaikka väkeä on yli seitsenkertainen joukko, me silti tunnetaan toisemme ja välitetään toisistamme ihan samalla tavalla kuin aloittaessani. Ulkoiset puitteet ovat nyt todella hyvällä mallilla. Koulurakennus ja piha-alue ovat huippukunnossa. Ja henkilökunta osaa ja haluaa hoitaa hommat niin, että kaikilla on koulussa hyvää olla, Uljas antaa kiitosta koululleen.
Kun Pekka Uljas oli vielä lukiossa, hänellä oli kaksi selkeää ”ei ainakaan” -ammattia, joista toinen oli opettaja.
– Ajatus kuitenkin muuttui, kun olin harrastetoiminnassa paljon ohjaamassa erilaisia lasten ryhmiä ja leirejä. Huomasin, että sehän on ihan mukavaa hommaa ja pärjään niitten kanssa. Lukion jälkeen hain kyllä muillekin aloille ja vasta vuosi lukion jälkeen ensi kertaa opettajankoulutukseen. Sinne pääsin heti ensi yrittämällä, hän kertoo.
Valintaansa hän ei ole katunut ja hiukan Pekka Uljas toivoo, että häntä vielä pyydetään sijaiseksi koululleen.
– Parasta opettajan työssä on ehdottomasti lasten monenlaisuus ja koko työn monipuolisuus. Tässä työssä voi olla niin monena. Varsinkin pienellä ja vähän isommallakin kyläkoululla opettaja on todellinen monitoimityöntekijä. Välillä on ensihoitajana laastaroimassa haavaa, toisinaan raivaussahan kanssa raivaamassa latu-uraa ja joskus talonmiehenä korjaamassa rikki mennyttä ovenlukkoa. Ja varsinainen opetustyö on vähintään yhtä monipuolista. Minun työurani sattui aika huikeaan muutosvaiheeseen. Digitaalisuus toi luokkatyöhön ihan uuden maailman, mutta ei se vanha perustaitojen tarpeellisuus ole mihinkään kadonnut, Uljas kertoo.
Edes kyläkoulussa opiskelu ei ole aina pelkkää idylliä ja kaikkien muiden ominaisuuksien lisäksi opettaja tarvitsee tuntosarvet.
– Haastavinta opettajan työssä on varmaan oppimisen esteiden tunnistaminen ja niihin oikean avun ja tuen löytäminen. Se, jos oppilas sulkeutuu niin, ettei häneen oikein saa yhteyttä, ei ole enää pelkästään haastavaa, vaan se on jo raastavaa. Niissä tilanteissa ammattitaito on eniten koetuksella, Uljas sanoo.
Eläkkeellejääminen ei ole hänelle kriisin paikka, vaan uusi ja jännittävä elämänvaihe.
– Seuraavaksi yritän keskittyä niihin hommiin, jotka tässä työn ohessa on tulleet vähän huonosti hoidettua ja joihin on ollut harvoin aikaa. Varmaan raivaussaha ja moottorisaha pärisevät aiempaa useammin. Ja toivottavasti ne päätykuistin ikkunoiden ulkopokat lopulta valmistuisivat. Ne on aloitettu jo vuorotteluvapaalla 2018.
Hanna Lahtinen