Tänään opettelin Kulkuri-kulunvalvontajärjestelmän käyttöä, kertoo Uuraisten uusi vapaa-aikasuunnittelija Milla Ukkonen työpäivästään viime torstaina. Takana alkaa olla pari kuukautta työskentelyä Uuraisten kunnassa.
– Alku tietysti on ollut melko kuormittavaa, koska on paljon uutta opittavaa, mutta olen viihtynyt. Olen työskennellyt pitkään järjestöpuolella, joka on kapea-alaisempaa ja usein pätkittäistä ja siksi epävarmempaa. Tuntuu mukavalta, että kuntapuolella saa keskittyä laajempaan kokonaisuuteen pitkäjänteisemmin, hän sanoo.
Perehdyttäjänä Milla Ukkosella on ollut todellinen kuntapuolen ammattilainen, Pirkko Honkanen, jolla on jo eläkeläiskortti lompakossaan valmiina.
Edellispäivänä hän on kuullut käen kukkuvan kotonaan Kelloperällä ja se on tuntunut mukavalta, edessä on hyvin pitkästä aikaa vapaa kesä.
Kun Toivakan tyttö Pirkko Lemetyinen tuli ensimmäistä kertaa hetkeksi Uuraisille töihin, elettiin vuotta 1975. Silloin hän sijaisti edeltäjäänsä Tapio Peuraa. Kekkonen paistatteli Etykin loisteessa, Neuvostoliitto oli voimissaan ja maailma kovasti toisenlainen. Vielä pari vuotta myöhemminkin, kun hänet valittiin vakinaiseksi nuoriso-, raittius- ja liikuntasihteeriksi tavat olivat toisenlaiset. Uurainen oli saanut tuossa välissä kunnanjohtajaksi Sirpa Raution.
Ensimmäisen toimistonsa kivikoulun kellarissa hän jakoi koulutoimenjohtaja Pauli Lahtisen kanssa, joka ajan tavan mukaan tupakoi töitä tehdessään.
– Pauli oli isommassa huoneessa ja minä keittiössä. Puuhellan päällä oli iso pino mappeja ja pöydällä turkoosi matkakirjoituskone, Pirkko muistaa. Sillä koneella hän kirjoitti välillä joitakin pikkujuttuja Ympäristölehteen yhdessä nuoren opettaja Tellervo Lehtorannan kanssa.
Vuonna 1980 rakennettiin uusi kunnanvirasto ja Pirkko siirsi mappinsa omaan pieneen huoneeseen. Sitä samaa huonetta hän on nyt kevään ajan siivoillut ja käynyt vuosikymmenten aikana kertynyttä materiaalia lävitse.
80-luvun alussa tittelistä tipautettiin liikunta pois, kun kuntaan tuli ensimmäinen liikunnanohjaaja.
– Raittius säilyi ammattinimikkeessäni ja monessa muussakin pitkään. Oli raittiusleirejä, raittiuskilpailuja, raittiuslautakuntakin, Pirkko kertoo.
90-luvulle tultaessa liikunnanohjaajan virka lakkautettiin ja Pirkosta tuli vapaa-aikasihteeri. Kulttuurilautakunnan lakkauttamisen myötä myös kulttuuriasiat siirtyivät hänelle.
– Työn kuva on aina ollut laaja. Alussa ei puhuttu vapaa-ajasta ollenkaan ja Suomessa vallitsi ehkä hieman valistavampi ilmapiiri. Käytännön työ on kuitenkin ollut pitkälti samanlaista. Nuorten kanssa olen aina tykännyt työskennellä, jokainen sukupolvi on omanlaisensa ja tuonut tuoretta näkemystä työhön. Rikkaus on toki myös se, että tätä työtä tehdään kaiken ikäisten kanssa, Pirkko Honkanen sanoo.
– Työtä on kyllä mielestani arvostettu ja aitoja asiantuntijoita luottamustehtäviin kullekin vaalikaudelle löydetty, näitä tehtäviä yhdessä tekemään ja palveluja kehittämään. Erittäin tärkeänä yhteistyökumppaneina hän pitää järjestöjä ja muita paikallisia toimijoita, joiden kanssa on ilo ollut tehdä näitä hommia.
Kotiseutuviikko Uuraisten viikkoa Pirkko Honkanen on ehtinyt olla järjestelemässä jo viidellä vuosikymmenellä.
– Kesällä -77 aloitin ensimmäisessä nuorisokylätapahtumassani Kotaperän kentällä. Sisältöä on vuosien mittaan uudistettu, mutta perinteitä arviostetaan. Jossain vaiheessa yritettiin linjata enemmän nuorisotapahtuman suuntaan, mutta sitten kaivattiin kylätapahtumaa saappaanheittoneen erikseen. Tapahtumia ja tekijöitä viikoille on aina löytynyt paljon, tuo seitsemän päivää ole ollenkaan aina rittänyt viikon mitaksi. Mielestäni Uuraisten viikossa on aina ollut tärkeintä ihmisten kohtaamiset. Se mitä tehdään tai kuinka kuuluisa esiintyjä on paikalle saatu, eivät ole olennaisimpia asioita, Honkanen sanoo.
Milla Ukkonen on myös kotoisin pieneltä paikkakunnalta, Pohjanmaalta.
– Saan hyvin kiinni siitä mitä Pirkko tarkoittaa, muistan toritapahtumat lapsuudesta ja käyn mielelläni siellä aikuisenakin.
Kelloperälle Pirkko muutti 80-luvun lopulla ja siellä on ollut hyvä perheen kanssa asua. – Työmatkaa on ollut sen verran, että on ehtinyt puhista mahdolliset pahat tuulet pois ennen kotielämää. Toinen hyvä nollauspaikka on ollut kotisaunan lauteilla, hän sanoo.
Vapaa-aikatoimen sektorin tuloksellisuus on erittäin vaikeasti mitattavaa, eikä se liene tarpeellistakaan. – Vapaa-ajan merkitys ja sitä kautta sille asetetut odotukset ovat ihmisten elämässä kasvaneet. Minusta puhe nuorista on nykyään liiankin huolipainotteista. Haluaisin, että nuorisokasvatus olisi jatkumoa varhaiskasvatukselle ja elämänkaariajattelu olisi vahvemmin mukana. Jokaisesta ikäryhmästä löytyy heitä, joilla on vaikeuksia ja tietysti heitä pitää tukea, mutta enemmän toivoisin että nuoria lähestyttäisiin positiivisuuden kautta, Milla Ukkonen miettii.
Vaikka työnkuvaa on hieman muutettu, Milla Ukkonen mielletään kuitenkin Pirkko Honkasen seuraajaksi. Saappaat ovat kohtuullisen kokoiset täytettäväksi. – Hurjalta tuntuu, kun Pirkon uraa ajattelee. Olen aloittanut kuulostelemalla ja tarkalla korvalla aion olla jatkossakin. Minulla ei ole mitään tarvetta muuttaa asioita vain muutoksen vuoksi, kunnioitan ja kuuntelen, Ukkonen sanoo.
– Älä suotta liikaa varo, tiedän, että homma on hyvissä käsissä, päättää Pirkko Honkanen.
Hanna Lahtinen