Toivakan seurakunnan ja Toivakan kunnan yhdessä järjestämä Senioripäivä kokoisi 55 asiakasta kuuntelemaan Kirsti Kirjavaista.
Kirjavainen on toiminut ennen eläkkeelle jäämistään yli 30 vuotta Suomen Lähetysseuran lähettinä Nepalissa ja kertoi Nepalista ja nepalilaisten arkisesta elämästä.
Seminaaripäivää luotsasi Toivakan kunnan hyvinvointisuunnittelija Satu Korhonen. Tilaisuuden alussa kirkkoherra Panu Partanen kertoi myös Toivakan seurakunnalla olleen omat vastuualueensa Nepalissa.
– Vammaistyö Nepalissa on ollut aiemmin seurakuntamme kohteena ja nyt osallistumme nais- ja perhetyöhön, kertoi Partanen.
Kirsti Kirjavainen kiitti Toivakan seurakuntaa osallistumisesta Nepalin työhön. Kirjavainen toi puheenvuorossaan esille nepalilaisen naisen alistetun aseman, joka Suomen Lähetysseuran tekemän työn myötä on muuttunut vapaammaksi. Omalla työalueellaan Kirjavainen on saanut hyvän palautteen nepalilaisilta miehiltä. He antoivat kiitosta siitä, että Suomen lähetysseuran tekemä työ on auttanut mm. kastelujärjestelmän rakentamisessa ja koulujen käynnistämisessä. Naiset taas kertoivat, että silloin, kun lähetysseura aloitti työnsä, tuli naisten peittää kasvonsa sarilla. – Lähetysseuran tekemän työn kautta meistä on tullut ”näkyviä”, eikä meidän enää tarvitse peittää kasvojamme sarilla, nepalilaiset naiset ovat kertoneet.
Kirjavainen kertoi, että miehet totesivat naisten Nepalissa muuttuneen miehiä enemmän.
– Naiset kokevat siellä nyt, että heidät nähdään ja he näkevät Jumalan teot. Lisäksi he iloitsevat siitä, ettei heidän tarvitse enää maksaa tyttäristään morsiusmaksuja, kuten ennen. Viidessätoista vuodessa on tapahtunut suuria muutoksia.
Vuoristoisessa Nepalissa on hindulaisia, buddhalaisia ja islamilaisia. Kristinuskon levittämisellä on näin ollen suuria haasteita. Ilman sosiaalista ja arjessa tapahtuvaa käytännön työtä ei evankeliumilla olisi toista kättä. Yksi perhetyön tavoite on ollut lopettaa lapsiavioliitot.
– Terveyden- ja sairaanhoitotyössä on kehitys ollut suurta. Sen, kuten muunkin työmme tavoitteena on ollut mahdollisimman pian kansallistaa kaikki aloittamamme työ. Siksi lasten- ja nuorten koulutus eri ammatteihin on ollut merkityksellistä. Nepalilaisten lasten hartain toive on päästä koulutukseen, jonka jälkeen he ovat halukkaita kouluttamaan heidän jälkeensä kasvavaa nuorisoa. Kirkko koetaan Nepalissa paikkana, johon voi mennä turvallisin mielin. Nepalilaisten tavoitteena on yhteisöllisyys, sovinto, toivo ja tulevaisuus.
Veikko Ripatti