Uuraisten Eläkkeensaajien Kevätpäivää vietettiin toukokuun viimeisenä päivänä. Letut ja makkara maistuivat, mölkkyä pelattiin ja ketjua heitettiin, sekä rupateltiin. Kaikkea ihan tavallista ja kuitenkin niin ihanaa, koska koronamörkö on pitkään pilannut kaiken hauskan.
Paikassakaan ei ollut valittamista, sillä Esko Tsupukka luovutti Restan mutkan ja Pikku-Kuukan välissä sijaitsevan siistin ja kukoistavan pihapiirinsä yhdistyksen käyttöön. Samalla juhlittiin ihan pikkuisen Eskon kasikymppisiä.
Sukunimi Tsupukka viittaa Karjalaan ja sieltä Eskon vanhemmat Keski-Suomeen tulivatkin. – Minä olen Saarijärvellä syntynyt ja sieltä tultiin tähän, jossa olenkin sitten 70 vuotta viihtynyt ja tekisi mieli asustella vielä jokusen vuoden, hän sanoo.
Talo on useaan otteeseen perusteellisesti remontoitu ja pihalla kukkapenkit hehkuvat rikkaruohottomina.
Maisema kodin ympärillä on muuttunut. Nälkämäen jyrkkyys ja Tappuraharjun koulu ovat siirtyneet muistojen joukkoon. Sanonta ”Toppas ku Restan kelekka Näläkämäkkeen” elää kuitenkin Uuraisilla vielä.
Esko on reipas ja touhukas, mutta monella hänen ikäluokassaan alkaa olla vaikeuksia selvitä ihan kaikista kotona eteen tulevista askareista. Kotiavun puoleenkaan ei kovin pienen asian vuoksi viitsisi kääntyä.
– Meillä vanhoilla on aina pieniä puuhia ja pulmia, me tarvittaisiin semmoista kaiken osaavaa kylätalkkaria, joka vääntäisi ruuvit paikoilleen ja vaihtaisi paristot palohälyttimeen. Talkkari voisi olla nuori tai vanha, mies tai nainen, kunhan vastaisi aina puhelimeen ja tulisi paikalle sopivaa maksua vastaan, esitettiin toive Eläkkeensaajien Kevätpäivässä.
Hanna Lahtinen